Eräänä päivänä tapahtui jotakin muuta merkillistä. Taloon tuli mies tuoden useita myttyjä ja kääröjä. Kaikissa oli isoilla kirjaimilla kirjoitettu osoite:
"Oikeanpuoleisen ullakkokopin pienelle tytölle."
Saara lähetettiin avaamaan ovea, ja hän otti tavarat vastaan. Hän pani kaksi suurinta kääröä eteisen pöydälle ja katseli osoitetta, kun neiti Minchin laskeutui portaita ja huomasi hänet.
— Vie tavarat sille nuorelle neidille, jolle ne ovat, hän sanoi ankarasti; äläkä jää siihen seisomaan ja tuijottamaan niihin.
— Ne ovat minulle, sanoi Saara levollisesti.
— Sinulle? ihmetteli neiti Minchin. — Mitä sinä tarkoitat?
— En tiedä, mistä ne tulevat, mutta ne on osoitettu minulle. Minä asun oikeanpuoleisessa ullakkokopissa, Becky toisessa.
Neiti Minchin meni hänen luokseen ja katseli uteliaasti kääröjä.
— Mitä niissä on? hän kysyi.
— En tiedä, vastasi Saara.