— Voi, miksi en tullut ennen ajatelleeksi sitä! Hän otti lippaan tulen ääreen.
— Minä voin kirjoittaa hänelle! sanoi Saara iloisesti, — ja jättää kirjeen pöydälle. Kenties se henkilö, joka korjaa pois tavarat, ottaa senkin. En aio kysyä mitään. Mutta uskon varmasti, ettei hän paheksu sitä, että kiitän häntä.
Saara kirjoitti näin kuuluvan kirjeen:
"Toivon, ettette pidä minua epäkohteliaana, kun kirjoitan teille, vaikka näytte tahtovan pysyä tuntemattomana. Pyydän teitä uskomaan, ettei aikomukseni ole olla epäkohtelias eikä koettaa saada jostakin selvää. Tahtoisin vain kiittää teitä, kun olette ollut minua kohtaan niin hyvä — niin taivaallisen hyvä — ja tehnyt kaikki minulle ikään kuin saduksi. Olen teille kiitollinen ja olen niin onnellinen — ja niin on Becky myös. Becky tuntee kiitollisuutta niin kuin minäkin — kaikki on yhtä kaunista ja ihmeellistä hänelle kuin minullekin. Olimme niin yksin ja viluisia ja nälkäisiä, ja nyt — ajatelkaa kuinka te olette muuttanut kaikki toisenlaiseksi! Sallikaa minun sanoa ainoastaan nämä sanat. Mielestäni minun täytyi sanoa ne. Kiitos — kiitos — kiitos!
Pieni ullakkohuoneen tyttö."
Seuraavana aamuna hän jätti kirjeen pienelle pöydälle, ja illalla se oli viety pois muiden tavaroiden mukana. Hän tiesi siis, että noitaukko oli saanut sen, mikä ajatus teki hänet onnelliseksi.
Kerran illalla, kun Saara luki uutta kirjaansa Beckylle juuri ennen kuin heidän piti mennä maata, herätti Saaran huomiota ikkunan luota kuuluva kolina. Hän katsoi ylös kirjastaan ja näki, että Beckykin oli kuullut melun, sillä hän oli kääntänyt päätään katsellakseen ja kuunteli hieman levottomana.
— Siellä on joku, neiti, hän kuiskasi.
— Niin, sanoi Saara hiljaa. — Kuului melkein siltä kuin kissa olisi pyrkinyt sisään.
Hän nousi seisomaan ja meni ikkunan luo. Hän kuuli kummallista ääntä, aivan kuin heikkoa raapimista. Yhtäkkiä juolahti hänen mieleensä jotakin, ja hän naurahti. Hän muisti lystikkään pienen olennon, joka kerran ennen oli löytänyt tien ullakolle. Hän oli juuri samana iltapäivänä nähnyt sen istuvan sangen alakuloisena pöydällä, joka oli ikkunan edessä intialaisen herran huoneessa.