— Niin olen.
— Siinä tapauksessa, jatkoi intialainen herra, — te olette saapunut oikeaan aikaan. Asiamieheni, herra Carmichael, aikoi juuri tulla luoksenne.
Herra Carmichael kumarsi hieman, ja neiti Minchin katsoi hämmästyneenä hänestä herra Carrisfordiin.
— Teidän asiamiehenne! hän sanoi. — En ymmärrä. Velvollisuudentunto on tuonut minut tänne. Olen juuri huomannut, että eräs oppilaani — jota pidän luonani armeliaisuudesta — on ollut kyllin julkea tunkeutuakseen asuntoonne. Tulen selittämään, että hän on tehnyt sen ilman minun tietoani!
Hän kääntyi Saaran puoleen.
— Mene heti kotiin! hän komensi tuimasti. — Saat ankaran rangaistuksen. Mene heti kotiin!
Intialainen herra veti Saaran lähemmäksi ja taputti hänen kättänsä.
— Ei hän mene minnekään.
Neiti Minchinistä tuntui, että hän oli menettämäisillään järkensä.
— Eikö hän mene? hän toisti.