Ei ikinä elämässään Ermengarde olisi voinut uneksiakaan sellaisesta hetkestä, jonka hän vietti uuden, merkillisen toverinsa seurassa, kunnes kello soi aterialle ja heidän täytyi mennä.
Saara istui matolla uunin edessä ja kertoi hänelle kummallisia asioita. Hän istui kyyryssä vihreänharmaat silmät loistaen, posket hohtaen. Hän kertoi matkasta ja Intiasta. Eniten viehätti Ermengardea kuitenkin hänen ihmeellinen ajatuksensa nukeista, hänen luulonsa, että ne osasivat kävellä ja tehdä mitä tahtoivat, kun ei ihmisiä ollut huoneessa, mutta että niiden täytyi salaman nopeasti joutua paikoilleen niin pian kun joku tuli huoneeseen.
— Me emme voisi tehdä niin, sanoi Saara totisena. — Siinä on aivan kuin jotakin taikaa.
Kun hän kertoi Emilyn etsimisestä, Ermengarde huomasi hänen kasvojensa ilmeen äkkiä muuttuvan. Hänen kasvonsa synkistyivät, ja silmien loiste näytti himmenevän. Hän hengitti niin syvään, että kuului kummallinen ääni, ja puristi huulensa yhteen aivan kuin olisi päättänyt joko tehdä tai olla tekemättä jotakin. Ermengardesta tuntui, että jos hän olisi ollut samanlainen kuin muut tytöt, hän olisi yhtäkkiä purskahtanut itkuun ja nyyhkytyksiin. Mutta Saara ei tehnyt niin.
— Koskeeko sinuun? Ermengarde uskalsi vihdoin kysyä.
— Koskee, vastasi Saara hetken kuluttua, — mutta ei ruumiiseen. Sitten hän lisäsi hiljaa, koettaen tehdä äänensä aivan levolliseksi: Pidätkö sinä isästäsi enemmän kuin mistään muusta maailmassa?
Ermengarde istui suu auki. Hän tiesi, ettei ollut ollenkaan soveliasta hyvin kasvatetun tytön sanoa hienossa täysihoitolassa, ettei hän koskaan ollut ajatellutkaan voivansa rakastaa isäänsä ja että hän saattaisi tehdä mitä tahansa, jottei tarvitsisi olla kymmentä minuuttia kahdenkesken hänen kanssaan.
— Minä — minä näen häntä niin harvoin, hän änkytti. — Hän istuu aina kirjastossa lukemassa.
— Minä pidän isästäni kymmenen kertaa enemmän kuin kaikesta muusta maailmassa, sanoi Saara. — Hän on matkustanut pois luotani, ja siksi minuun koskee.
Hän nojasi päätään koukistettuihin polviinsa ja istui muutaman minuutin aivan hiljaa.