Jos Saara olisi ollut toisenlainen lapsi, eivät ne kolme neljä vuotta, jotka hän oli neiti Minchinin oppilaana, olisi olleet hänelle lainkaan hyväksi. Häntä kohdeltiin pikemminkin ylhäisenä vieraana kuin pikku tyttönä. Jos hän olisi ollut itserakas, vallanhimoinen tyttö, hänestä olisi voinut tulla hyvinkin epämiellyttävä, kun häntä niin suosituin ja imarreltiin, ja jos hän olisi ollut laiska, ei hän olisi oppinut mitään.
Oikeastaan neiti Minchin ei pitänyt hänestä, mutta hän oli liian harkitseva sanoakseen tai tehdäkseen mitään, mikä saattaisi niin mieluisan oppilaan toivomaan pois hänen koulustaan. Hän tiesi vallan hyvin, että jos Saara kirjoittaisi isälleen, ettei hänen ollut hyvä olla tai että hän tunsi itsensä onnettomaksi, kapteeni Crewe ottaisi hänet pois koulusta. Neiti Minchin oli varma siitä, että jos lasta aina kiitettäisiin eikä häneltä kiellettäisi mitään, hän varmasti pitäisi paikasta.
Seurauksena tästä oli, että Saaraa aina kehuttiin: hän luki nopeasti läksynsä, hän käyttäytyi hyvin, hän oli herttainen tovereilleen, ja hän oli antelias, jos hän avasi täyden kukkaronsa antaakseen kuusi pennyä kerjäläiselle. Vähäisintäkin asiaa, minkä hän teki, pidettiin hyveenä, ja jollei hän olisi ollut sekä hyväsydäminen että hyväpäinen, hänestä olisi tullut kovin itserakas. Mutta Saaran äly ilmaisi hänelle monta totuutta hänestä itsestään ja olosuhteista, joissa hän eli, ja joskus hän puhui tästä Ermengardelle.
— Johtuu vain sattumasta, että ihmisille tapahtuu kaikenlaista, hänen oli tapana sanoa. — Minulle on tapahtunut monenlaista hauskaa. Niinpä minä satun pitämään sekä läksyjen että muiden kirjojen lukemisesta, ja minun on helppo muistaa, mitä olen lukenut. Olen sattunut saamaan isän, joka on hyvä ja lahjakas ja joka voi antaa minulle kaikkea, mistä pidän. Kenties en ole ollenkaan hyväluonteinen, mutta kun on kaikki mitä haluaa ja kaikki ovat ystävällisiä — kuinka silloin voisi olla muuta kuin hyvällä tuulella? En tiedä, — hän sanoi varsin totisena, — voinko koskaan saada tietää, olenko todellakin kiltti vai hirveä tyttö. Kenties olen kamala lapsi, mutta sitä en saa koskaan tietää, koska minulla ei ole milloinkaan vastoinkäymisiä.
— Lavinialla ei ole mitään vastoinkäymisiä, ja hän on totisesti hirveä, huomautti Ermengarde juhlallisesti.
Saara hieroi miettivästi nenännypykkäänsä punniten asiaa.
— Niin, hän tuumi vihdoin, — kenties, kenties se johtuu siitä, että Lavinia juuri kasvaa.
Tämä juolahti hänen mieleensä, koska hän oli kuullut neiti Amelian sanovan, että Lavinian terveys ja mielenlaatu luultavasti kärsivät hänen nopeasta kasvustaan.
Lavinia oli todellakin häijy. Hän kadehti kovasti Saaraa. Hän oli tuntenut olevansa johtavassa asemassa koulussa, kunnes uusi oppilas ilmestyi. Tämän aseman hän oli saavuttanut siksi, että hänellä oli erinomainen kyky olla äärettömän epämiellyttävä, elleivät toiset noudattaneet hänen mieltään. Pieniä lapsia hän hallitsi, ja niille, jotka olivat kylliksi isoja ollakseen hänen tovereitaan, hän kerskaili. Hän oli sangen kaunis ja oli ollut hienoimmin puettu täysihoitolaisten kulkiessa kaksittain rivissä, kunnes Saara ilmestyi samettikappoineen, kärpännahkapuuhkineen ja heiluvine kamelikurjensulkineen ja neiti Minchin asetti hänet ensimmäiseen riviin. Alussa jo tämäkin tuntui katkeralta, mutta vähitellen kävi selväksi, että Saara saavutti johtavan aseman myös sen vuoksi, ettei hän käyttäytynyt epämiellyttävästi, vaan päinvastoin.
— Saara Crewessä on jotakin erinomaista, oli Jessie suoraan sanonut ärsyttäen "parasta ystäväänsä". — Hän ei ole koskaan vähääkään ylpeä, ja sinä tiedät kyllä, Lavinia, että hänellä olisi hyvinkin syytä ylpeillä. Luulen, etten minä voisi olla hiukan ylpeilemättä, jos minulla olisi niin paljon kauniita tavaroita ja minuun kiinnitettäisiin niin paljon huomiota. Tympäisee oikein nähdä, kuinka neiti Minchin näyttelee häntä tyttöjen sukulaisten täällä käydessä.