Prinsessa ei saanut joutua raivon valtaan. — Hänen kätensä vaipui alas, ja hän seisoi hetkisen aivan hiljaa. Kun hän sitten puhui, hänen äänensä oli levollinen ja vakava. Hänen päänsä oli pystyssä, ja kaikki kuuntelivat häntä.
— Se on totta, hän sanoi. — Joskus kuvittelen olevani prinsessa voidakseni koettaa käyttäytyä niin kuin prinsessa käyttäytyisi.
Lavinia ei voinut keksiä sopivaa vastausta. Monta kertaa hän oli huomannut, ettei hän voinut löytää tyydyttävää vastausta joutuessaan riitaan Saaran kanssa.
— Vai niin, hän sanoi vihdoin. — Toivon, ettet unohda meitä, kun nouset valtaistuimelle.
— En unohda, vastasi Saara ja katseli vaieten ja vakavasti Laviniaa, joka näki parhaaksi kääntyä, tarttua Jessien käsivarteen ja poistua.
Tämän jälkeen ne tytöt, jotka kadehtivat Saaraa, sanoivat häntä "Saara-prinsessaksi", kun milloin tahtoivat erikoisesti näyttää halveksivansa häntä. Ne, jotka pitivät hänestä, käyttivät samaa nimitystä hyväilynimenä.
Beckyn mielestä se oli Saaralle sopivin nimi, mitä koko maailmasta voi löytyä. Tuttavuus, joka oli alkanut sinä sumuisena iltapäivänä, jolloin hän oli säikähtyneenä herännyt mukavassa tuolissa, oli kehittynyt ja kasvanut neiti Minchinin tietämättä siitä mitään.
Joskus Becky uskalsi viipyä vain muutaman minuutin valoisassa, lämpöisessä huoneessa, jolloin tytöt saattoivat ainoastaan vaihtaa muutaman sanan ja Saara pistää vain jonkin pienen lahjan Beckyn avaraan taskuun.
Makupalojen etsiminen ja löytäminen ja kääriminen pieneen pakettiin tuotti Saaralle uutta huvia. Kun hän oli kaupungilla kävelemässä tai ajelemassa, hänen oli tapana tarkastella kauppojen ikkunoita. Kun hän ensimmäisen kerran oli tuonut mukanaan kotiin kaksi pientä piirakkaa, hän oli mielestään tehnyt oikein hyvän keksinnön. Beckyn silmät loistivat ihastuksesta, kun hän näki ne.
Vähitellen Beckyltä alkoi tämän ylimääräisen kestityksen vaikutuksesta hävitä alituinen näläntunne, eikä hiilikoppa tuntunut hänestä enää niin sietämättömän raskaalta kuin ennen.