Ja vaikka se olikin aika raskas ja keittäjä pahalla tuulella, ja vaikka työt, jotka sälytettiin Beckyn tehtäväksi, olivatkin raskaita, niin olihan odotettavissa iltapäivän lohduttava hetki, toivo, että Saara neiti olisi huoneessaan. Olisi hän ollut iloinen ilman lihapiirakoitakin, kunhan vain sai nähdä Saaran.
Becky-poloinen oli joutunut koko elämänsä ajan raatamaan, ja hän tuskin tiesi, mitä nauru olikaan. Saara sai hänet sekä hymyilemään että nauramaan ja nauroi itse mukana, ja vaikkei kumpikaan heistä oikein ymmärtänyt sitä, tämä nauru oli yhtä ravitsevaa kuin lihapiirakatkin.
Pari viikkoa ennen kuin Saara täytti yksitoista vuotta, hän sai isältään kirjeen, jota kirjoittaessaan isä ei näyttänyt olleen yhtä poikamaisen hyvällä tuulella kuin tavallisesti. Hän ei ollut oikein terve, ja timanttikaivoksen aiheuttamat puuhat nähtävästi rasittivat häntä liiaksi.
— Katso, pikku Saara, hän kirjoitti, — isäsi ei ole liikemies, ja numerot ja asiakirjat vaivaavat häntä. Hän ei ymmärrä niitä ja kaikki touhu tuntuu niin hankalalta. Jollei minulla olisi kuumetta, en luultavasti pysyisi öisin valveilla heittelehtien vuoteellani puolelta toiselle. Jos oma pikku emäntäni olisi täällä, luulen, että hän antaisi minulle monta vakavaa, hyvää neuvoa. Antaisithan, pikku emäntäni?
Kapteeni Crewe oli leikillään sanonut Saaraa "pikku emännäkseen" tytön pikkuvanhan käytöksen vuoksi.
Hän oli ryhtynyt suurenmoisiin valmisteluihin Saaran syntymäpäiväksi. Muun muassa oli Pariisista tilattu uusi nukke, ja sen vaatetuksesta oli pidetty erinomainen huoli.
Syntymäpäivää aiottiin viettää suurin juhlallisuuksin. Tarkoituksena oli koristaa koulusali ja panna siellä toimeen illanvietto.
Laatikot ja lahjapaketit avattaisiin juhlallisesti, ja neiti Minchinin yksityisissä huoneissa vietettäisiin loistavat juhlat.
Kouluhuone koristettiin rautatammen lehvistä sidotuilla seppeleillä, pulpetit nostettiin pois, ja penkit peitettiin punaisella kankaalla ja asetettiin seinäviereen ympäri huonetta.