— Sinä… sinä et saa mennä sinne, hän änkytti.
— Vai en saa? huudahti Saara peräytyen askelen taaksepäin.
— Se ei ole enää sinun huoneesi, sanoi neiti Amelia punastuen hiukan.
Saara ymmärsi heti. Hän ymmärsi, että tämä oli sen muutoksen alkua, josta neiti Minchin oli puhunut.
— Missä minun huoneeni on? hän kysyi.
— Saat maata Beckyn huoneen vieressä ullakkohuoneessa.
Saara tiesi missä se oli. Becky oli puhunut ullakkohuoneesta. Hän kääntyi ja kiipesi vielä kahdet portaat ylös.
Kun hän saapui ullakkohuoneen ovelle ja avasi sen, hän tunsi ahdistusta mielessään.
Hän painoi oven kiinni, asettui sitä vasten seisomaan ja katseli ympärilleen.
Huone oli valkaistu, ja siinä oli viettävä katto. Väri oli likaista ja lohkeillut pois monista paikoista. Takan ristikko oli ruostunut, ja vanhassa rautasängyssä oli kova patja ja haalistunut peite.