Saara ei koskaan voinut unohtaa ensimmäistä yötä, jonka hän vietti ullakkohuoneessa. Hän kärsi silloin surua ja sieluntuskia, joista hän ei koskaan puhunut kenellekään. Ei kukaan olisi ymmärtänyt häntä. Oli tosiaankin hyvä, että vieras ympäristö kiinnitti hänen huomionsa puoleensa, kun hän valveilla makasi pimeässä. Oli kenties myös hyvä, että hänen oli pakko muistaa ruumiillisia asioita, sillä muuten hänen olisi ollut mahdoton kestää sieluntuskaansa. Mutta yön kuluessa hän tuskin muisti, että hänellä oli ruumista tai ylipäänsä mitään muuta, sillä hän muisti vain yhden asian.
— Isä on kuollut! hän kuiskaili alituiseen itseksensä. — Isä on kuollut!
Vasta kauan perästäpäin hän muisteli, että hänen vuoteensa oli ollut kova, että hän oli heittelehtinyt kyljeltä toiselle löytääkseen paikan, jossa voisi levähtää, että pimeys tuntui hänestä sankemmalta kuin koskaan aikaisemmin ja että tuuli ulvoi katolla savupiipuissa aivan kuin joku olisi valittanut. Mutta vieläkin pahemmalta tuntui melu ja rapina ja vinkuminen seinissä ja lattianraoissa. Hän tiesi, mitä se merkitsi, sillä Becky oli kertonut siitä. Se merkitsi sitä, että rotat ja hiiret siellä mellastivat ja tappelivat. Pari kertaa hän myös kuuli teräväkyntisten käpälien kiitävän yli lattian, ja muisti perästäpäin, kuinka hän vavisten nousi vuoteessaan istumaan ja laskeutuessaan takaisin makuulle veti peitteen päänsä yli.
Muutos hänen elämässään ei tapahtunut vähitellen, vaan se tuli yhtäkkiä.
Hänen täytyy aloittaa niin kuin hänen on jatkaminenkin, neiti Minchin sanoi neiti Amelialle. Hänen täytyy heti oppia ymmärtämään, mikä häntä odottaa.
Mariette oli lähtenyt talosta seuraavana aamuna. Kun Saara meni entisen huoneensa ohi, hän näki vilahdukselta avonaisesta ovesta, että kaikki oli siellä muutettu uuteen kuntoon. Hänen koruesineensä ja ylellisyystavaransa oli viety pois, ja huone oli järjestetty uudelle oppilaalle.
Tullessaan alas aamiaiselle hän näki, että hänen paikallaan neiti Minchinin vieressä istui Lavinia. Saara huomasi, että neiti Minchin puhui hänelle kylmästi:
— Saat aloittaa uudet velvollisuutesi menemällä nuorempien lasten luo pienempään pöytään. Sinun pitää katsoa, että he ovat hiljaa, käyttäytyvät hyvin eivätkä tahraa pöytäliinaa. Sinun olisi pitänyt olla aikaisemmin täällä. Lottie on jo kaatanut teekuppinsa.
Tällainen oli alku, ja päivä päivältä Saaran tehtävät lisääntyivät. Hän opetti nuorimmille lapsille ranskaa ja kuulusteli heidän läksynsä. Tämä oli helpoin hänen tehtävistään. Huomattiin, että hän voi olla hyödyksi monella tavalla. Hänet saattoi lähettää asioille mihin aikaan ja millä ilmalla tahansa. Hänet sai käskeä tekemään, mitä toiset olivat laiminlyöneet. Keittäjä ja sisäkkö ottivat neiti Minchinistä esimerkkiä ja melkein nautinnokseen komensivat "penikkaa", josta kauan oli pidetty suurta melua. Heitä ei voinut sanoa kunnon palvelijoiksi, eivätkä he olleet hyviä, eivät tavoiltaan eivätkä mielenlaadultaan. Aina heillä piti olla joku, jota he voivat syyttää.
Kahtena ensimmäisenä kuukautena Saara luuli, että hän koettamalla tehdä tehtävänsä mahdollisimman hyvin ja ottamalla vastaan moitteet vaieten voisi saada lempeämmiksi nuo ihmiset, jotka pakottivat hänet niin ankaraan työhön. Ylpeydessään hän tahtoi, että he näkisivät, kuinka hän koetti ansaita elatuksensa ja olla ottamatta vastaan almuja.