Ja hän kiipesi portaita kantaa retustaen koria, joka hänestä tuntui sangen raskaalta, ison perheen isän ajaessa asemalle matkalla Moskovaan, josta hän toivoi löytävänsä kapteeni Crewen kadonneen pienen tyttären.
VIELÄKIN RAM DASS
Samana iltapäivänä, kun Saara oli ulkona, tapahtui ullakolla jotakin ihmeellistä.
Ikkuna avautui salaperäisellä tavalla. Tumma naama katseli huoneeseen; pian sen jälkeen näkyi toinen naama, ja molemmat tarkastelivat varovaisesti ja uteliaasti pientä komeroa. Katolla, ikkunan ulkopuolella, oli kaksi miestä, ja he yrittivät hiipiä sisään ikkunasta. Toinen oli Ram Dass, ja toinen, nuori mies, oli intialaisen herran sihteeri.
Ram Dass laskeutui ikkuna-aukosta niin helposti ja notkeasti, ettei syntynyt pienintäkään kolinaa.
Vaaleaverinen nuori sihteeri hyppäsi ikkunasta sisään yhtä hiljaa kuin Ram Dass ja huomasi samalla rotanreikään vilahtavan hännän.
— Oliko se rotta? hän kysyi kuiskaten Ram Dassilta.
— Rotta se oli, sahib, vastasi Ram Dass hiljaa. — Seinissä on monta rotankoloa.
— Hyi! huudahti nuori mies. — Merkillistä, etteivät ne pelota lasta.
Ram Dass viittasi kädellään ja hymyili kunnioittavasti. Hän tunsi olevansa Saaran tuttava, vaikka hän vain kerran oli puhunut tytön kanssa.