— Hän on kaikkien ystävä, sahib, selitti Ram Dass. — Hän ei ole samanlainen kuin muut lapset. Minä hiivin monena yönä katolle katsomaan, miten hänen laitansa on. Tutkin häntä ikkunastani, kun hän ei tiedä minun olevan lähellä. Hän seisoo tuolla pöydällä ja katselee taivasta, ikään kuin se puhuisi hänelle. Varpuset tulevat hänen luokseen, kun hän kutsuu niitä. Rottaa hän on syöttänyt ja on yksinäisyydessään kesyttänyt sen. Talon orjaparka tulee lohduttamaan häntä. Eräs pieni tyttö käy salaa hänen luonaan; toinen, vanhempi tyttö jumaloi häntä. Tämän minä olen huomannut katolta. Koulun johtajatar, joka on ilkeä nainen, kohtelee häntä niin kuin paariaa, mutta hän käyttäytyy kuin lapsi, jonka suonissa on kuninkaallista verta!
— Sinä näytät tietävän melko paljon hänestä, sanoi sihteeri.
— Minä tunnen hänen jokapäiväisen elämänsä, vastasi Ram Dass. — Tiedän, koska hän menee ulos ja koska hän tulee takaisin; tiedän, kuinka häntä palelee ja kuinka hän on nälissään. Minä näen hänen keskellä yötä lukevan kirjojansa. Tiedän, milloin hänen ystävänsä salaa hiipivät hänen luokseen, ja silloin hän on onnellisempi, niin kuin lapset voivat olla keskellä köyhyyttään, sen vuoksi, että ystävät tulevat, ja hän voi nauraa ja puhella kuiskutellen heidän kanssaan. Jos hän olisi sairas, niin tietäisin sen ja tulisin palvelemaan häntä, jos se kävisi päinsä.
— Oletko varma, ettei täällä käy muita kuin hän itse ja ettei hän yllätä meitä? Hän säikähtäisi jos näkisi meidät täällä, ja sahib Carrisfordin tuuma menisi myttyyn.
Ram Dass meni hiljaa ovelle seisahtuen siihen.
— Tänne ei tule muita kuin hän itse, sahib, hän selitti. — Hän meni kaupungille koreineen ja viipyy kyllä poissa monta tuntia. Jos minä seison tässä, voin kuulla, kun joku tulee, ennen kuin hän ehtii viimeiseen porras jaksoon.
Sihteeri otti povitaskustaan kynän ja muistikirjan ja katseli ympärilleen.
Ensiksi hän meni kapean vuoteen ääreen. Hän painoi kädellään ja huudahti hämmästyneenä.
— Kova kuin kivi! Tämä täytyy muuttaa toisenlaiseksi jonakin päivänä, kun tyttö on kaupungilla.
Hän nosti peitettä ja tarkasti ainoaa ohkaista pielusta.