Nuorta sihteeriä näkyi kaikki huvittavan. Hän kirjoitti lattiasta, tulensijasta, rikkinäisestä jakkarasta, vanhasta pöydästä ja seinistä, joita hän yhtä mittaa kosketteli, ja näytti aika tyytyväiseltä huomatessaan, että niihin oli lyöty nauloja useaan paikkaan.
— Niihin voi ripustaa esineitä, hän tuumi. Ram Dass hymyili salaperäisesti.
— Eilen, kun lapsi oli ulkona, tulin tänne, ja minulla oli mukanani pieniä, teräviä nauloja, joita voi painaa seinään tarvitsematta takoa vasaralla. Minä painoin niitä rappaukseen useita.
Intialaisen herran sihteeri seisoi hiljaa ja katseli ympärilleen pistäen muistiinpanokirjan taskuunsa.
— Luulen, että olen kirjoittanut kylliksi muistiin. Nyt voimme mennä. Sahib Carrisfordilla on lämmin sydän. On todellakin sangen ikävää, ettei hän ole löytänyt kadonnutta lasta.
— Jos hän löytäisi lapsen, niin hän varmaankin voimistuisi, tuumi Ram Dass. — Hänen Jumalansa voi tuoda lapsen hänen luokseen.
Sitten he kiipesivät ulos ikkunasta yhtä hiljaa kuin olivat tulleetkin.
TAIKATEMPPU
Kun Saara kulki täysihoitolan vieressä olevan talon ohi, hän näki Ram Dassin sulkevan ikkunaluukkuja ja katsahti silloin siihenkin huoneeseen.
— Pitkä aika on kulunut siitä, kun näin tuollaisen hauskan huoneen sisältäpäin, hän ajatteli.