"Mitä", huudahti Keijujalka, "tämäpä ihmettä!"
"Niin minustakin", sanoi pikkumies hilpeästi. "En ole elämässäni enemmän hämmästynyt, paitsi silloin kun isotätini isoäiti raivostui niin kauheasti, että muutti minut kultarintakertuksi. Minä sanon sinulle, että silloin hämmästyin."
"Niinpä luulisin", sanoi Keijujalka. "Miksi hän teki sen?"
"Suutuksissaan", vastasi pikkumies — "siinä koko juttu. Hän aina vimmastui tuolla tavoin ja noitui ihmisiä tiesi miksi ja katui sitten eikä kyennyt muuttamaan heitä takaisin. Jos olet keijukainen, saat olla varuillasi. Usko jos tahdot, tuo nainen kerran muutti pikkuserkkunsa kälyn herkkusieneksi, ja joku noukki hänet ja hänestä tehtiin kastiketta, ja sellaista ei toki kukaan soisi tapahtuneeksi perheessään!"
"Eipä tietenkään", sanoi Keijujalka kohteliaasti.
"Vaikeus on siinä", jatkoi pikkumies, "että muutamat keijukaiset eivät kehity. He oppivat muuttamaan ihmisiä miksi vain, mutta eivät opi muuttamaan heitä takaisin, ja sitten, kun he suuttuvat perheisiinsä — sinä tiedät mitä merkitsee suuttua perheeseensä — tulee aika sekasotku. Niin, silloin tulee vakava sekasotku. Tulee kun tuleekin. Niin oli isotätini isoäidin laita. Hän ei ollut mikään sivistynyt vanha nainen eikä osannut muuttaa ihmisiä takaisin, ja tässä näet seuraukset. Aivan vahingossa astuin hänen lempi-liikavarpaalleen, hän suuttui ja muutti minut kultarintakertuksi ja katui sitä koko ikänsä. Voin tulia takaisin omaksi itsekseni vain jos joku hyväsydäminen ihminen olisi pelastanut minut suuresta vaarasta. Sinä olet se henkilö. Anna minulle kätesi."
Keijujalka ojensi kätensä. Pikkumies katseli sitä.
"Kun tässä nyt paremmin ajattelen", sanoi hän, "en voi puristaa sitä — se on liian suuri. Minäpä istahdan sille ja puhelen kanssasi."
Näin sanoessaan hän hypähti Keijujalan kädelle ja istahti hymyillen ja kietoen omat kätensä pikkuisten polviensa ympärille.
"Minä sanon, että on ihanaa kun ei enää ole kultarintakerttu", sanoi hän. "Piti lennellä ympäri ja nokkia matoja, tiedäthän. Ikävä virka. Olen aina vihannut matoja. En koskaan syönyt niitä itse — siihen vedin rajan, mutta minun täytyi hankkia niitä perheelleni."