Kello kymmeneltä nousee Clara huoneeseensa ja vetää siellä esiin molemmat kirjeet piilopaikastaan. Ne ovat karkeata, kellastunutta paperia, jota tomu ja kosteus ovat tahrineet. Toinen päällekirjoitus on päällekirjoitus on kirjoitettu hyvin sievistelevällä käsialalla. Osote on molemmissa sama. Punaisilla ja mustilla painokirjaimilla luetaan siinä:
Guadeloupe, le Havren kautta.
Ja kauniilla kaltevalla käsialalla kirjotettuna:
Rosina-laivan mukana.
Jalosyntyinen herra d'Astin
Aïciritz. Balasun, Ranska.
Kuorella on useita leimoja ja sinettejä. Claran valtaa kova mielenliikutus; hänen korvansa soivat. Hän istuutuu, kehittää auki setä Joachimin kirjeen, lukee päivämäärän ja yhteen menoon koko kirjeen:
Artibonite, Pointe-à-Pitren luona, 12 p:nä kesäk. 1805.
Rakas Hector! Kiitos että niin pian lähetitte minulle pohjapiirroksen siihen pieneen maataloon, jota tulee olemaan Lauran asuntona. Kaikki se mitä sanotte talosta on minulle mieleen, varsinkin että huvila ei ole kostea, sillä sitä ei siedä kreolitar, joka ei koskaan ole käynyt ulkopuolella synnyinsaariaan, Antilleja. Teidän kuvauksenne paikasta on oikein houkutteleva. Tuo syrjäinen asunto, lähellä kylää, joilla minä vietin nuoruuteni on varmaan sopiva tälle sielulle, jota elämä on raadellut. Luulen muuten muistavani huvilan. Eikö se ole se, jota meillä oli tapana sanoa suljetuksi taloksi? Eikö se sijaitse pienellä kummulla, lähellä Noarrieuta? Siinä lähellä on kaivo, jonka luona seisoin usein passissa jäniksiä metsästäessämme.
Mitä sanotte puutarhasta miellyttää minua niinikään. Laura rakastaa kauniita kukkia. Kun hän myöskin pitää linnuista, olisi kovin ystävällistä, jos antaisitte Balansunin maalaispoikien pyydystää muutamia häkkilintuja Lauralle. Teikäläisiä lintuja ei kylläkään voi verrata näihin tropiikkimaan lintuihin, mutta osaavathan punatulkku, tikli ja hamppuvarpunen nekin laulaa miellyttävästi.