— Ammappas tuo!
Clara nostaa hitaasti pyssynsä, tähtää, mutta ei laukaise. Lintu lentää tiehensä. Clara purskahtaa nauruun:
— Se oli niin sievä, isä!…
Mutta äkkiä kääntää hän pyssynsä tohti ruukkua, joka on erään lyhteen päällä, laukasee ja ruukku hajoaa kappaleiksi. Nauraen hän sanoo:
— Minulla on jäljellä yksi panos! Herra Roger, mihin minä sen ammun?
— Ilmaan, minun lakkiini!
— Ei, se on liian kaunis siihen.
— Ampukaa, minä tahdon… Siitä tulee minulle muisto. Yks kaks kolme!
Se osui!
Clara on oikein ylpeä. Lakissa on haulinreiät.
— Mutta tämähän kävi hyvin, huutaa Roger. Se oli ennen hieman liian painava päässäni! Te teitte minulle oikean palveluksen… Lialta olisi mennyt kolme neljännestä ennenkuin hän olisi tuon tehnyt neulallansa…