— Mitä muuten?
— Roger sanoo, etteivät kaikki sovi nuorten tyttöjen korville.
— Etkö koskaan ole nähnyt jotakuta senlaisista runoista?
— Sinäpäs olet utelias!… No, olen kerran. Se oli runo eräälle naiselle.
Mitä siinä sanottiin?
— En muista enää tarkkaan… Siinä puhuttiin hänen pyöreistä olkapäistään…
— Luuletko että Roger oli nähnyt ne jossain tanssijaisissa?
— Niin varmaan, pikku tyhmeliini! Varmaankin tanssijaisissa…
Clara ei kysele sen enempää. Hän vaipuu ajatuksiin, muistuttelee jälleen mieleensä sen kauniin naisen, jonka hän kerran näki vaunuissa Rogerin rinnalla, hänen, jolla oli suuri vaaleanpunainen hattu.
— Lapset, huutaa rouva d'Ellébeuse, tulkaa nyt ottamaan välipalaa.