— Eikö mitään muuta?
— Hän sanoi vielä: Ystävättäresi Clara d'Ellébeuse puhui minulle tästä neiti Almaïde de Fleureuilistä… Mutta se mitä ystävättäresi sanoi oli tuhannen kertaa kauniimpaa kuin Almaïden värssyt.
— Ah — rakas Lia, ja sitten?…
— Sitten kysyin häneltä, mitä sinä olit sanonut.
— Mitä hän vastasi?
— Että olit kertonut vanhasta puutarhasta.
— Siinäkö kaikki? Clara on silminnähtävästi levoton.
— Niin, siinä kaikki.
—… Niin niin, minä kerroin eräästä vanhasta puutarhasta.
— Mistä puutarhasta?