Kolea tuuli huokailee luostaripihan plataaneissa, Maasta kohoo jäätävä ja silmiä pistävä tomupilvi. Suihkukaivon hoikka vesisäie katkeaa vähän väliä tuulessa. Oppilaat ovat syöneet keveän suuruksensa ja paperit, joihin leivokset, omenat ja appelsiinit olivat käärittynä, lentelevät pitkin pihaa. Nyt leikitään. Joka suunnalla häilähtelee luostarikasvattien mustia hameita. Toiset eivät ota osaa leikkeihin, maan käyskelevät käsikkäin ystävättäriensä kanssa keskustellen asioistaan ja salaisuuksistaan.
Enimmät juoksevat, telmivät, heittävät rengasta tai höyhenpalloa.
— Lia, sinä olet hippa!
Kaksikymmentäyksi, kaksi, kolme… Siinä saat! Sinun vuorosi!
— Voi, voi, sinä sotkit kaikki! Nyt minun täytyy alkaa alusta!
— Missä minä olinkaan? Sinä astuit viivalle.
— Älä kiru noin!
— Oikein se oli!
— Ei, ei ollut!
— Voi voi minun polveani, minun polveani!