»Sinun takiasi juon tätä latkua nyt viimeistä kertaa. Mutta minä sanon sinulle, että tämä on todellakin viimeinen kerta. Nyt olen latkinut niin paljon maitoa näinä kolmena viime viikkona, että se olisi riittänyt lastenkodille kokonaisen vuoden tarpeeksi.»
Kohta kun Bennett oli alkanut toipua, piti hän saman saarnan maidon vuoksi joka kerta ruokapöydässä, ja joka kerran oli hänen ollut pakko nielaista se alas melkein yhtenä suullisena.
Adler toi aamupostin ja sanomalehdet. Lloydille oli kolme kirjettä, ja Bennettille pieni kirja »Viime aikojen pohjoisnapatutkimuksista», jonka hänen kustantajansa oli lähettänyt hänelle, samalla pyytäen häntä, pätevimpänä nykyajan asiantuntijana tällä alalla, antamaan siitä lausuntonsa. Kirjaan myöhemmin lisätyssä liitteessä oli lyhyt kuvaus »Frejan» matkasta ja hänen omasta suurtyöstään. Lloyd laski kirjeensä avaamatta vierelleen, levitti sanomalehden eteensä ja sanoi: »Nyt luen tätä, sillä aikaa kuin sinä syöt. Puuttuuko sinulta mitään? Joitko maidon — kaiken maidon?» Samassa tuokiossa hän huomasi Adlerin kuuristuneen kasvojaan suojaavan tarjottimen taa ja taistelevan väkevätä naurunhalua vastaan, ja epäluulonsa herättyä kumartui Lloyd etsimään maitolasia pöydältä. Bennett oli piilottanut sen leipäkorin taa.
»Ethän ole juonutkaan kuin kaksi kolmannesta siität, sanoi Lloyd tyytymättömänä. »Ward, kuinka sinä voit ollakaan noin lapsellinen!»
»No niin, niin», murahti Bennett ja tyhjensi maitolasin sen enempää vastustelematta.
»Nyt minä luen sinulle ääneen, jos et enää tarvitse mitään. Adler, me voimme hyvin avata yhden akkunoista, ulkona on niin lämmintä.»
Bennettin syödessä aamiaistaan, jona oli paahdettua leipää, maitoa ja kananmunia, silmäili Lloyd lehteä ja luki siitä hänelle, minkä luuli huvittavan häntä. Pian hän keksi kokonaisen palstan pituisen sähkösanoman.
»Kuulepas nyt vain!» hän huudahti ja alkoi lukea; »On tullut sähkösanoma, että pohjoisnaparetkikunnan höyrylaiva 'Curlen' on saapunut Tasiusakiin Grönlannin rannikolle, mukanaan kahdeksantoista Duane-Parsonin retkikunnan Jäsentä. Kapteeni ilmoittaa, että laivalla on kaikki hyvin, ja että matka on sujunut suotuisasti. Hän aikoo viettää talven Tasiusakissa hankkiakseen koiria ja grönlantilaisia rekiä, joiden hän uskoo kestävän paremmin ahtojäissä kuin Euroopassa valmistettujen, ja sitten jatkaa 'Curlenilla matkaa keväällä, kohta kun Smithin-salmi avautuu jäistä. Tämä käynee päinsä kuitenkin myöhemmin kuin kapteeni Duane luulee, koska siellä päin liikkuneet valaanpyytäjät kertovat erinomaisen aikaisesta talvesta ja suuresta jääpaljoudesta sekä itse salmessa että Kane-meressä. Tämä taas tietää jokseenkin myöhäistä kevään joutumista, joten 'Curlenin' lähtö Tasiusakista voi suurestikin viivästyä. Asiantuntijat Grönlannin-tutkimuksen alalla ovat valittaneet, että kapteeni Duane on valinnut talvehtiakseen Cap Sabinen eteläpuolella olevan kohdan, koska jääsuhteet Smithin-salmessa ovat aivan arvaamattomat. Jos jäät tulevat estämään pääsyn salmeen vielä niin myöhään kuin heinäkuussa, mikä ei tunnu lainkaan mahdottomalta, niin saanee kapteeni Duane viettää vielä yhden talven lisää Tasiusakissa tai Upernivikissa ja sen kautta kuluttaa pahoin sekä varojaan että miestensä kärsivällisyyttä ja kestävyyttä.»
Lloyd vaikeni, he vaikenivat molemmat. Bennett avasi uuden munan.
»No, mitä ajattelet?» kysyi Lloyd viimein,