•Niin», virkkoi Bennett, »mitäpä tuo kaikki minua liikuttaakaan.»
»Sehän on sinun työtäsi», vastasi tyttö melkein kiivaasti.
»Ei. Se on Duanen työtä.»
»Mitä sillä tarkoitat?»
»Nythän voi hän koettaa onneaan.»
»Mutta mitä sinä sitten teet?» huudahti Lloyd ja katsoi tiukasti rakastettuunsa.
»Rakas ystäväni, minähän olen koettanut, eikä se minulta onnistunut. Nyt», lisäsi hän ja kohautti välinpitämättömästi hartioitaan, »en tuosta juuri enää välitä. Se ei huvita minua enää lainkaan.»
»Mutta sitähän et voi tarkoittaa», sanoi Lloyd päättävästi. Bennettin tuolin takaa hän keksi Adlerin katseen, joka oli työntänyt tarjottimen kainaloonsa ja nyt kehottavasti nyökkäili hänelle. Hän voi nähdä, kuinka Adlerin huulet äänettömästi kuiskivat: »Kas niin, tuolla tapaa hänelle pitää puhua. Jatkakaa vain samaa menoa.»
»Sitäpaitsi minullahan on kirjani valmistettavana, ja lisäksi olen sairas rahjus, joka istun ja juon pelkkää latkua.»
»Onko siis aikomuksesi heittää koko elämäntyösi sikseen? Koko tulevaisuutesi?»