»Käske niitä tulemaan tänne ylös», sanoi hän Adlerille.
Lloyd veti joutuun hihan alas paljaalta kyynärvarreltaan.
»Miksi juuri tänne, Ward?» hän kysyi.
»Olisiko meidän sitte pitänyt ottaa ne vastaan tuolla alhaalla?» kysyi hän ja rypisti otsaansa. »Hm, ehkäpä olisi pitänyt, en tullut tuota ajatelleeksi. — Ei, pysy vain täällä», sanoi hän ja veti Lloydin takaisin, kun tämä aikoi lähteä ulos ovesta. »Parempi, että sinäkin kuulet, mitä niillä on sanomista.»
Adler avasi oven, ja kolme herraa astui sisään — Campbell, sirona, sileäkasvoisena ja hansikkaat kädessä helteestä huolimatta; Tremligde, kaupungin suurimman sanomalehden (ja siksi myös koko maan suurimman) julkaisija — hänellä oli monokkeli silmässään ja olkihattu kainalossa; ja Garlock, erään kansainvälisen maantieteellisen seuran varapresidentti, jo vanha mies, jolla oli kaunis valkoinen kiharatukka ynnä iso musta silkkihuivi vanhanaikaisen kauluksen ympärillä. Itsekään sitä tällä hetkellä ajattelematta nämä kolme miestä edustivat 19-vuosisadan sivistyksen kolmea suurta edistystekijää — tiedettä, teollisuutta ja sanomalehdistöä — ja kukin heistä oli omalla alallaan hyvin etevä.
Vieraiden esiteltyä itsensä emännälle asettui Bennett jälleen seisomaan uunin eteen ja nojautui sitä vastaan kädet taskuissa. Lloyd samoin istahti entiseen paikkaansa ja nojasi kyynärpäänsä kirjoituspöytään. Seinällä hänen takanaan oli tuo suuri napaseutujen kartta. Tremligde istui bambusohvalla huoneen perällä, kädet polvilla ja koputellen hiljaa keppinsä kärjellä permantoon, Garlock oli vaipunut isoon nojatuoliin ja nojautui mukavasti taapäin, jalka toisen polvella ja ilmassa heiluen, Campbell seisoi hänen takanaan, rummutellen sormillaan tavantakaa nojatuolin selkälautaan puhuessaan Bennettille Garlockin hartiain yli, ja silloin tällöin käännähti hän Tremligdeen päin saadakseen tältä vahvistusta sanoilleen.
»No, hra Bennett, te kai saitte sähkösanomamme?» alotti Campbell.
Bennett pudisti päätään.
»En», sanoi hän hiukan kummissaan, »en ole saanut minkäänlaista sähkösanomaa.»
»Sehän oli ihmettä», sanoi Tremligde. »Minä sähkötin teille kolme päivää takaperin ja tiedustin, voitteko ottaa meidät puheillenne. Eikä osotteessakaan pitänyt olla mitään erhetystä. Sähkötin: Osote Tri Pitts, eikö se ole oikein?»