Lloyd nousi seisomaan.
»Ne voitte saada minulta», sanoi hän levollisesti.
Garlock suoristihe joutuun nojatuolissaan ja työnsi molemmat jalkansa lujasti lattiaan. Tremligde nipisti monokkelin tiukasti silmäkulmaansa ja tuijotti häneen, ja Campbell pyörähti nopeasti ympäri hämmästyneen näköisenä, kun kuuli Lloydin äänen. Bennett yksistään ei liikahtanut. Hän seisoi edelleenkin hiukan etukumarassa uuninrintaan nojaten ja kädet taskuissa. Ainoastaan paksujen, yhteen rypistettyjen kulmakarvain alta iski nopea väläys hänen vaimoonsa. Lloyd ei katsonut vieraisiin. Seisomaan noustuaan hän seisoi hiljaa ja hievahtamatta, kädet alas riippuen ja punoittavin poskin. Hän kohtasi Bennettin katseen ja kohtasi sen lujasti, katsoi häntä rauhallisesti silmiin. Hän ei sanonut mitään, mutta koko hänen rakkautensa Bennettiin, koko hänen uskonsa tähän, koko hänen väkevä tahtonsa, että — tapahtuipa mitä tapahtui — hänen tulevaisuutensa ei saanut katketa, hänen kunnianhimonsa ei saanut raueta hänen voimansa heikkouden takia; koko hänen osanottonsa hänen suureen työhönsä, hänen naisellinen tahtonsa rohkaista, kehottaa ja auttaa miestään — kaikki tuo leimusi ja säkenöi noiden tummansinisten silmäin vakavassa katseessa. Nyt hän ei enää ollut heikko, nyt hän voi levollisesti vastaanottaa kaikki seuraukset siitä, että Bennettin nukkuva tarmo viimeinkin heräsi — nyt hän ei enää huolinut vaikuttaa häneen epäsuorasti, nyt oli ratkaiseva sana sanottu. Hänen tyyni, luja katseensa oli kaunopuheisempi kuin kaikki sanat.
Huoneessa oli kauvan aivan hiljaista, kun nuo kaksi seisoaltaan katselivat toisiaan syvälle silmiin. Ja Lloyd näki, että Bennettin silmiin vähitellen syttyi liekki, ja hän tiesi, että nyt Bennett viimeinkin ymmärsi.
Toiset jouduttautuivat kiireesti lähtemään. Campbell oli vaarinottanut tuon Bennettin ja Lloydin välillä vaihdetun pitkän, merkitsevän katseen, ja ehkäpä hän aavisti koskettaneensa johonkin arkaan ja vaikeaan kohtaan. Ilmassa oli jotakin erikoista tuntua, vaimon ja mielien välillä tapahtui jotakin erikoista, jota muun maailman ei ollut tarpeellista tietää. Hän lopetti vierailun niin pian kuin suinkin. Hän pyysi Bennettin käsittämään hänen sanansa vain alustukseksi, jota hänellä oli aikaa tarkemmin miettiä. Hän tiesi puhuvansa toistenkin nimessä sanoessaan, että rouva Bennettin jalomielinen tarjous oli liikuttanut heitä syvästi, mutta että tarjous oli tehty hetken mielijohteesta. Hra Bennett ja hänen rouvansa halusivat epäilemättä kahdenkesken puhella siitä ja neuvotella koko asiasta ylipäätään. Toimikunta piti edelleen istuntojaan hänen (Campbellin) konttorissa, jonka osotteen hän ilmoitti. Sinne hän myöskin odotti hra Bennettin vastausta.
Bennett seurasi vieraita portaita alas ulko-ovelle saakka. He kieltäytyivät kiitellen ja anteeksipyydellen kutsusta jäädä päivälliselle Bennettin luo. Heidän piti joutua ensi junalla kaupunkiin. Campbellilla ja Tremligdella oli kiirettä kotona.
Puistoveräjä helähti kiinni. Bennett oli yksin. Hän lukitsi ulko-oven ja jäi hetkiseksi nojaamaan sitä vastaan, hänen pienet silmänsä välähtelivät yhteen rypistyneiden kulmakarvain alla ja kiertelivät levottomasti eteisen ja viereisten huoneiden tuttujen esineiden väliä. Hän oli ajatuksissaan ja levoton, hän seisoi ja pureskeli hermostuneesti viiksiensä päitä. Hän nousi verkalleen portaita ylös toiseen kerrokseen ja suoraan »työhuoneensa» puoliavointa ovea kohti, josta äsken oli lähtenyt. Hän ajatteli Lloydia. Hän ikävöi vaimonsa luo. Hän tunsi, että jotakin erikoista oli tapahtunut, että viime vuoden rauhallinen, rajattoman onnellinen kotielämä oli nyt auttamattomasti lopussa; mutta enimmän hän tällä hetkellä ajatteli vaimoaan, tämän neuvoa hän kipeimmin kalpasi.
Hän kävi sisään »työhuoneeseensa» ja potkasi oven perästään kiinni, kädet yhä taskuihin haudattuina. Lloyd oli vielä sisällä, hän seisoi suoraan häntä päin, kun hän saapui ovesta sisään. Näytti, kuin ei hän olisi hievahtanutkaan paikaltaan, siitä lähtien kuin Bennett oli seurannut vieraitaan ulos. Ensi hetkessä kumpikaan ei puhunut mitään. He vain katsoivat toisiinsa.
Sitten sanoi Bennett:
»No, Lloyd?»