»Pystyttäkää teltta», käski Bennett levollisesti. »Jäämme tähän odottamaan myrskyn taukoamista.»
Jäätyneen kalliojärkäleen suojaan moniaan sadan metrin päähän rannasta he pystyttivät telttansa, ja mitä lllallispalaa voitiin kerustaa kokoon, se syötiin äänettömyyden vallitessa. Kaikki tiesivät, mitä tämä pakollinen pysähtyminen heille merkitsi. Tämä illallinen — jokaisen annos mahtui kämmenkuoppaan — oli viimeinen ruuanpala, mitä heillä oli. Eteenpäin he eivät päässeet kulkemaan. Mitäs sitten? Bennett antoi käskyn, että kaikki, ennenkuin ryömivät makuusäkkeihin, yhdessä lausuisivat uskontunnustuksen ja rukoilisivat Isämeidän.
Seuraava päivä kului, ja vielä seuraava. Myrsky ei hellittänyt. Matkanteko oli täytynyt heittää mielestä. Koko päivän ja koko yön mittaan miehet pysyivät teltassa, kukin kyyristyneenä makuusäkkiinsä, nukkuen toisinaan 18—20 tuntia vuorokaudessa. He eivät tajunneet ajan kulkua, eivät tajunneet omia kärsimyksiään, eivät edes tajunneet enää nälkäänsäkään. Ainoastaan Bennett ja Ferriss olivat täysin tajuissaan.
Viimeisen viikon muistiinpanot Bennettin päiväkirjassa kuuluvat:
Maanantaina, marraskuun 29 p. Leiriydyttiin klo 4.30 ip. n. 100 metrin päähän rannasta. Idässäpäin avointa vettä niin pitkältä kuin voi nähdä. Jollei minun olisi ollut pakko jättää veneet matkan varrelle — mutta sitä ei auta harmitella. Minun täytyy katsella tilannettamme kasvoista kasvoihin. Jaoin miehille puolipäivän aikaan viimeisen lihamehumme, sekotettuna pajunvarpukeitoksen. Muonaa on enää 2/15 kg pemmikania miestä kohti ja loput koiranlihasta. Missä viipyykään apuretkikunta? Meidän olisi joka tapauksessa täytynyt jo kauan sitten tavata valaanpyyntilaivoja. Tiistaina, marrask. 30 p. Tänään tohtori leikkasi Ferrissiltä toisenkin käden. Myrsky käy koillisesta. Mahdotonta pyrkiä sitä vastaan nykyisessä kurjassa tilassamme; pakko pysyä täällä, siksi kunnes se asettuu. Keitimme päivälliseksi lientä viimeisestä koiranlihastamme. Pemmikani loppunut.
Keskiviikkona, joulukuun 1 p. Yleinen heikkous. Merz menehtyy nopeaan. Lähetin Adlerin rantaan etsiskelemään leväkirppuja. Saimme niitä noin suullisen mieheen. Päivälliseksi lusikallinen glyseriniä lämpimän veden kera.
Torstaina, jouluk. 2 p. Merz kuoli yöllä. Myrsky jatkuvasti koillinen.
Ankara yö.
Perjantaina, jouluk. 3 p. Hansen kuoli varhain aamulla. Mukk Tu ampui kiirunan. Siitä lihakeittoa. Dennison ei jaksa enää kauvempaa.
Lauantaina, jouluk. 4 p. Hansen haudattiin jään alle. Lusikallinen glyseriniä ja lämmintä vettä päivälliseksi.
Sunnuntaina, jouluk. 5 p. Tapasin Dennisonin kuolleena minun ja Adlerin välissä. Olemme liian väsyneet haudataksemme hänet tai edes vetääksemme hänet ulos teltasta. Jääköön hän tänne makaamaan. Jumalanpalvelus klo 5.30 ip. Viimeinen lusikallinen glyseriniä lämpimän veden kera.