»Ei, se on teidän tehtävä.»
»Eipä suinkaan, enkö minä kenties ole jo tehnyt tarpeeksi? Enkö minä ostanut. kirjan ja huolehtinut ruuasta, enkö minä laittanut voileivät ja maksanut raitiovaunun? Tämä retki tulee maksamaan liki pitäen 3 dollaria, ennenkun me olemme kotona. Tiedättekö mitä; vähin mitä te voitte tehdä, on että luette hiukan ääneen minulle. Mutta voimmehan lyödä siitä arpaa.»
Condy onki taskustaan kymmensenttisen ja Blix otti neljännesdollarin kukkarostaan.
»Heittäkää minun puolestani», pyysi hän.
Condy heitti ja sai kruunun. Kun hän otti kirjan, sanoi Blix:
»Sen, jolla on niin tavattoman huono onni kuin teillä, on melkein mieletöntä pelata uhkapeliä. Minä en ole vielä koskaan pelannut yhtään erää pokeria teidän kanssanne voittamatta joka shillinkiä, joka teillä oli taskussa.»
»Niin! Mutta mitä teette kaikilla noilla rahoilla?»
»Annan niiden luistaa», vastasi hän ylimielisesti, »hansikkaihin, harsoihin ja hattuneuloihin — kaikenmoiseen.»
Mutta Condy saattoi kuulla, ettei ollut totta, mitä Blix sanoi.
Runsaan tunnin istui Condy nyt ja luki ääneen hänelle teoksesta »Seitsemän valtamerta», tuulen suhistessa hiljaa yli valtavain, paljaiden särkkien ja leikkiessä suopursun lehtien ja suurien mustikkamarjapensaiden kanssa kuiluissa, ja ärjy-aaltojen tullessa jylisten ja vetäytyessä taas kalisten takaisin yli rantaäyrään siellä alhaalla ja vesilintujen lennellessä heidän yllään.