Travis nauroi. »Mitä teillä nyt aamusella on tehtävää, Condy?»
He kävelivät Kearney-Streetille päin, kun hän esitti raportin.
»Mutta minkä ihmeen tähden te ette sitten mene alas satamaan katsomaan laivaa, kun se on ehto kunnollisen kirjoituksen saantiin?»
»Joutavia, mitä hyötyä siitä on? Riemukustannusosakeyhtiö on hyljännyt minun novellini.»
Travis surkutteli häntä ystävällisesti. Sitten hän äkkiä huudahti:
»Ei, teidän täytyy todellakin mennä alas satamaan! Kuuletteko Condy?
Ja, tiedättekö mitä — ottakaa minut mukaan!»
Se ajatus innostutti Condya: »Suurenmoista! Suurenmoista todellakin! Mikä siinä olisi esteenä?» Ja tuskin puolituntia sen jälkeen kävelivät he laiturien ja telakoiden välillä alhaalla satamassa.
Siellä oli lukemattomia laivoja telakoiden loppumattomissa riveissä, masto kohosi maston yli ja kokkapuu pisti esiin kokkapuun takaa, niin että katse eksyi aivankuin lehdettömän metsän oksien paljouteen. Kauempana sulautui tämä massa taklausten kanssa harmaaksi usvaksi sinistä taivasta vasten. Valtavat laivarungot, vihreät, mustat ja liuskakiven harmaat, laskeutuivat pitkin rantalaitureita ja ojensivat hitaasti mahdottomia touvejaan. Niiden sivut aukenivat ja lasti vieri, aivan niinkuin se olisi ollut sisuksia, ulos rantalaitureille laatikkojen, vasujen ja paalujen hurjassa epäjärjestyksessä. Niiden välillä kuhisivat kuin mitkäkin madot merimiehet, makasiiniväki ja satamatyömiehet. Kokonaisia jonoja kuormavaunuja vieri esiin, raskas kavioiden kapse rummutti lankkuja vasten. Rautakettingit kalisivat, eräällä kajuuttaportaalla haukkui muuan laivakoira lakkaamatta, touvit naksahtelivat, hihnat juoksivat ja väkipyörät kalisivat, rantapalkit vonkuivat, ähkivät ja taipuivat kaareviksi. Kaikkialla oli touvien, honkapuiden, maalivärin, maustimien ja kypsien hedelmien, puhtaiden, raikkaiden rakennushirsien, kahvin, tervan ja pohjaveden hajua, samalla kun kaikki oli hienon, raittiin merituulen kantamaa ja läpitunkemaa.
Travis oli hurmaantunut. Hän katseli ympärilleen säteilevin silmin ja hehkuvin poskin. Mikään ei jäänyt häneltä huomaamatta.
Ajatelkaahan», hän melkein huusi, »kaikkia niitä paikkoja, joista nämä laivat ovat tulleet! Ja katsokaa minkä nimisiä ne ovat. Eivätkö ne ole kauniita? Kaikkia mitä nämä nimet kertovat: Mary Bake Mullista, Annandale Liverpoolista, Kaksi sisarta Calcuttasta, ja sitten tämä, jota ne parhaillaan juuri tilkitsevät, Montevide Calloosta; ja tuo tuolla, se on juuri se, jota me olemme etsimässä, City of Ewerett, San Francisco.»