Se oli jättiläismäinen teräslevysilinteri, joka loikoi ja ahmi sisäänsä San Joaguin-laakson vehnää, — toisen tuhannen tynnyrinalan sadon toisensa jälkeen — kaikki aiottu ruuaksi ihmisille, jotka Himalayan juurella kuljeskelivat kuin luurangot kummallisissa pukineissaan. Travis ja Condy pujottautuivat veneiden ja vehnäsäkkien, höyryävien vaunujen ja pyörivien rattaiden lomitse, ja pääsivät vihdoinkin peräsillalle, jossa muuan merimies pysähdytti heidät. Condy näytti sanomalehtikorttinsa.
»Minä edustan The Times-lehteä», sanoi hän juhlallisella äänellä, »ja haluaisin puhutella vartiossa olevaa upseeria.»
Merimies antoi heidän heti mennä.
»Sanomalehden voima», kuiskasi Condy Travikselle heidän mennessä laivaan.
Täällä tuli toinen merimies, joka vei heidät merkintäluukulla seisovan perämiehen luo, joka, hullunkurista kyllä, paraillaan puhdisti kitukasvuisen geraniumin lehtiä.
Condy selitti asiansa huomauttaen samalla mairittelevasti laivan uudenaikaisesta rakenteesta. Perämies — vanhanpuoleinen patriarkkapartainen mies — sulatti sen silmänräpäyksessä ja kutsui heidät sisälle omaan laivan peräpuolella olevaan kajuuttaansa, niin, ottipa hän vielä esille telttatuolinkin Travikselle ja harjasi sen puhtaaksi hihallaan, ennenkun hän työnsi sen esiin.
Sillä välin kun Condy teki hänelle kysymyksiä, katseli Travis lapsen uteliaisuudella kaikkea mitä kajuutassa oli. Lavitsaa, joka oli kuin kidutuspenkki, pesupöytää, joka oli kekseliäästi laitettu niin, että sen saattoi työntää seinän sisään, kun ei sitä tarvittu ja monia valokuvia, jotka olivat soreasti pistetyt peiliin lasin ja puitteiden väliin. Siellä oli varsinkin yksi, joka kiinnitti hänen huomiotaan, vanha daguerreotyyppikuva, joka esitti hyvin kaunista nuorta tyttöä korkkioran muotoisine kiharoineen ja niskajakauksineen, puolivuosisataa sitten vallinneen muodin mukaan. Vanha perämies näki, kuinka tarkasti hän sitä katseli, ja niin pian kun hän oli antanut Condylle tämän pyytämät tiedot, kääntyi hän Travikseen ja kysyi päätään nyökäyttäen:
»Hän oli kaunis, eikö totta?»’
»Hyvin, hyvin kaunis», vastasi Travis kääntämättä katsettaan kuvasta.
Seurasi äänettömyys.