»Mutta sehän on loppuun palanut», huomasi hän. »Tarvitsen uuden.»
Kun hän pisti kätensä taskuun ottaakseen savukekotelon, sai hän käteensä sitomattoman kirjan, jonka hän otti esille ja katseli sitä jotakuinkin hämillään.
»Kuinka kirja on voinut joutua minun taskuuni?» puheli hän itsekseen ja rypisteli otsaansa. »Minkätähden kuljetan tätä mukanani? Minä en todellakaan muista siitä hituistakaan.»
»Mikä kirja se on?»
»Mitä? Mikä kirja?» Hän tuijotti häneen.
Travis koputti pöytään. »Herätkää, Condy! Minä puhun teille», huusi hän.
»Se on ’Elämän kilpajuoksu’», vastasi Condy yhteen hengenvetoon. »Jospa vain voisin käsittää, mistä sen olen saanut.»
»Mitä se käsittelee? En ole koskaan kuullut siitä puhuttavan», selitti
Travis.
»Ettekö ole koskaan kuullut puhuttavan ’Elämän kilpajuoksusta’?» huudahti Condy. »Onko se todellakin täyttä totta? Istukaa nyt hiljaa, niin minä luen jonkun kertomuksen teille, ja heti paikalla. Samantekevä minkä. Minä avaan umpimähkään. Tässä meillä on muuan — ’Morrowbîe Juken ihmeellinen ratsastus’. Se on teille näyttävä, mikä kirja tämä on.»
Ja ensimmäisen kerran elämässään joutui Travis Bessemer, tässä satumaisen kirjavassa kiinalaisessa ravintolassa, tässä kaupungissa hänen lumoihinsa, tuon silmälaseja käyttävän pienen siirtolaisen, joka täältä kiireimmittäin pakeni ja jonka laulua meidän täytyy kuunnella ja jonka pillin mukaan meidän täytyy tanssia, kaikkien, haluammepa sitä tai emme.