»Se on inhoittavaa, Condy. Minä vihaan teitä.»
»Tiedänpä toisia», vastasi hän ylimielisesti.
»Niin, olisittepa vain epäkohtelias.»
»No! Mitä me nyt teemme?» sanoa tokasi Condy. »Jotakin on tehtävä.
Lyömmekö rikki jotakin — vain huvin vuoksi?»
Sitten muuttuivat hänen kasvonsa äkkiä tummaksi kuin ukkospilvi; hän karkasi ylös, piteli ohimoitaan ja huokasi epätoivoisena: »Armias taivas!»
Travis aivan säikähti: »Condy», huusi hän, »mikä teidän on?»
»Tee, tee!» valitti hän; »minunhan piti teelle Laurie Flaggin luo.
Minun olisi pitänyt olla siellä nyt.»
Travis huokasi helpotuksesta:
»Siinäkö kaikki tyyni?»
»Kaikki tyyni!» äyhkäisi Condy. »Vai sanotte te kaikki tyyni! Kello on nyt yli neljän. Olin todellakin sen kokonaan unhottanut.» Sitten hän äkkiä vallan tyyntyi ja istuutui taas hiljaisena. »No, saattaapa se sitä paitsi olla kerrassaan samantekevä. Minä olen ihan yksinkertaisesti menemättä. Olisiko teidän armonne niin ystävällinen ja siirtäisi nuo mantelit hieman lähemmäksi minua? — Mutta mehän emme toimita jumalan luotua sirua!» huudahti hän ja oli taas yhtä riehakas kuin varemminkin. »Tehkäämme toki jotakin! Mihinkä me ryhtyisimme? Keksikää jotakin! Emmekö voisi lyödä jotakin rikki?» Yhdellä harppauksella oli hän pöydällä seisomassa ja lausui hurjin elein: