Ehdittyään kauniilla messinkikaiteella varustettujen portaiden puoliväliin löi hän äkkiä otsaansa.
»No, mikä nyt on?» kysyi Travis lempeästi.
»Unhotin ne! Olen ne unhottanut!» huudahti hän. »Tiesin kyllä että unhottaisin jotakin.»
»Te tarkoitatte, että minä tiesin sen?»
Hän riensi ylös, tuli takaisin suuri keksipussi mukanaan ja antoi sen
Traviksen käteen.
»Kas tässä, ottakaa ne nyt. Emmehän me voi antaa niiden jäädä tänne», selitti hän totisena. »Se olisi suunnatonta tuhlaamista.» Ja tytön vastaväitteistä huolimatta pakotti hän tämän ottamaan keksit.
»Ihmettelen», sanoi Blix heidän kulkiessaan pitkin toria
Kearney-Streetille päin; »ihmettelen, kutsuisinko hänet illalliselle.»
»Kenet? Minutko? Se oli vasta ihmeellinen…»
»Ihmettelen keksimmekö jotakin puheenaihetta vielä. Muussa tapauksessa tulisi tälle päivälle huono loppu.»
»Minä syön joka tapauksessa klubissa, ja minä tahdon saada kirjoitukseni valmiiksi tänä iltana.»