Blix katseli häntä ilmeisesti huolestuneena.
»Älkää pelatko tänä iltana, Condy!» sanoi hän äkkiä vakavasti.
»Ei maksa vaivaa puhua minulle pelaamisesta. Eihän minulla ole rahoja millä pelata?»
»Mutta te voitte ehkä saada niitä. Luvatkaa nyt kuitenkin minulle olla pelaamatta.»
»Kyllä, minä lupaan. Sehän ei voi tulla kysymykseenkään, kun minulla ei ole rahaa. Ja pitäähän minun sitä paitsi kirjoittaa tuosta hylkeenpyytäjästä. Tänä iltana syön klubilla ja sitten istahdan kirjastohuoneeseen ja olen mustekala.»
»Kuulkaa, Condy», sanoi Blix, »tuo sukeltajakertomus on todellakin liian hyvä Timesiin. Tehkääpä se oikein huolellisesti ja lähettäkää se New York’ille. Niin, minkätähden ei? Lähettäisitte sen riemujulkaisuun. Nyt ne ovat kiinnittäneet huomionsa teidän nimeenne, ja olisihan se kuin alleviivaamista, jos te nyt lähettäisitte niille tuon kertomuksen, vaikkapa sitä ei otettaisikaan. Ajatelkaa asiaa!»
»Ajatus on hyvä. Minä kyllä sen teen. Minä olen vain pakoitettu kirjoittamaan sen loma-aikanani. Siitä tulee ylityötä.»
»Välipä sillä? Tehkää se kuitenkin. Ja», lisäsi hän samalla kun
Condy auttoi häntä vaunuun, »älkää nyt vain unhoittako tuota
kolmenkymmenentuhannen sanan pituista jännittävää romaania. Hyvästi,
Condy. Ja kiitos tästä päivästä!»
»Kiitos teille.»
»Eikö meillä ole ollut erinomainen päivä?»