»Mutta minkä ihmeen takia teidän välttämättömästi! pitää lukea lääkärintutkintoa varten?» huudahti Condy. »Niinkuin te olisitte pakoitettu ansaitsemaan leipänne.»
»Tiedän kyllä, ettei minun sitä tarvitse tehdä. Mutta minkätähden ei minulla saisi olla oma työni niinkuin miehillä — niinkuin teillä esimerkiksi? Voitteko sanoa minulle sen? Minusta oli se myöskin eriskummallinen ajatus, kun se ensikerran valahti mieleeni, mutta sitten tulin ajatelleeksi lähemmin asiaa, ja nyt tiedän, että se tekisi minut onnelliseksi. Minä tahdon tehdä työtäni, ei sentähden että olen siihen pakoitettu, vaan sentähden että se minua huvittaa. Te tiedätte, Condy, etten minä ole vähintäkään emansipoitu ja minä inhoan miesmäisiä naisia yhtä perusteellisesti kuin tekin.»
»Niin, mutta opiskelemaan juur; lääketiedettä, Blix! Te ette tiedä mitä puhutte.»
»Kyliä, varmasti. On olemassa lääketieteellinen naisyliopisto New Yorkissa. Se on parhaimpia maassa. Täti Kihm on lähettänyt minulle prospektin. Minä en uneksikaan harjoittelemista, ymmärrättehän, ainakaan en sitä tätä nykyä ajattele. Mutta täytyyhän ihmisellä olla jotakin tekemistä; ja tottahan sitten on parempi opiskella lääketiedettä kuin soittaa pianoa, opiskella ranskaa, kuunnella kirjallisuusluentoja ja olla Browning-yhdistyksen jäsen. Tuskin voin sietää sellaisia nuoria tyttöjä. Ja katsokaas miten edulliset ehdot minulla on; täti on tavattoman kiltti. Ajatelkaas, hän sanoo, että minä saan ajaa yliopistoon ja sieltä takaisin joka päivä hänen kuomuvaunuissaan, ja sitten saan nähdä New Yorkin; vain asumalla sellaisessa suurkaupungissa voipi oppia paljon.»
»Te olette oikeassa, se on hyvin edullista teille», myönsi Condy. »Ja minua miellyttää ajatus että te antaudutte opiskelemaan. Te olette kuin luotu siihen, ja te tulette vieläkin paremmaksi kuin olette.»
Kun Blix huomasi hänen olevan sävyisän, sanoi hän:
»Niin, ja se onkin jo päätetty. Isä ja minä kirjoitimme eilen illalla.»
»Milloin te matkustatte?»
»Tammikuun ensimmäisellä viikolla.»
»Vai niin, sinne on vielä aikaa. Mutta kuka täyttää teidän paikkanne täällä. Kuinka kumman tavalla teidän isänne voi selviytyä ilman teitä? Entä Detten ja Howard?»