»Täti Dodd tulee hoitamaan taloutta.»
»Tämä tuli hiukan yllätyksenä», sanoi Condy. »Mutta se on suuri asia, Blix, ja minä iloitsen suuresti teidän puolestanne. Teidän uranne on samalla viitoitettu. Kun teidän tätinne pitää niin paljon teistä eikä hänellä itsellään ole lapsia, tekee hän luonnollisesti teidät perillisekseen — ehkäpä hän heti lahjoittaa vissin määrän teille. Ja te menette naimisiin jonkun pomon kanssa New Yorkissa ja olette 'fashionables news' ennenkun arvaattekaan.»
»Mitä te nyt loruatte!» torui Blix. »Ei, minä lähden sinne aivan yksinkertaisesti opiskelemaan lääketiedettä. Te ette tiedä kuinka se ajatus minua ilahduttaa. Minä olen jo ostanut muutamia ensi lukuvuonna tarvittavia kirjoja ja lukenut osan niistä. Te ette ehkä sitä usko, Condy, mutta se on todellakin vielä parempaa kuin Kipling.»
»Kunpa minäkin pääsisin New Yorkiin!» mumisi Condy mieli mustana.
Blix unohti silmänräpäyksessä oman onnensa.
»Niin, kunpa te pääsisitte!» huudahti hän. »Te olette aivan liian hyvä tuolle sunnuntain lisälehdelle. Sen te tiedätte itse yhtä hyvin kuin minä, ja minä olen kuullut monen muun sanovan samaa, kun he ovat lukeneet teidän kertomuksianne. Täällä saatatte mennä samaa menoa 20 vuotta, ja mitä te sillä voitatte? Istutte sunnuntailehden aputoimittajana niinkuin nytkin! Ja pahinta on, että te kai lopulta laskeudutte lepoon siinä mielessä, ettette te muuhun kelpaakaan. Mutta teistä voipi tulla suuri kirjailija. Siitä olen varma. Minä uskon teihin; Condy, ehdottomasti. Mutta niinkauan kuin tyydytte olemaan täällä päivätyöiäisenä, ei teistä voi tulla muuta kuin kirjallinen päivätyöläinen. Teidän täytyy murtautua eteenpäin ja laittaa, että pian pääsette täältä pois. Tiedän että teillä kyllä on täällä huvia, mutta on paljon, joka on parempaa kuin Kuvitteleminen — se on ajan pitkään liian pientä. Päättäkääpä lähteä itäänpäin ja jättää kaikki sen varaan. Te tahdotte sinne kernaasti, sen tiedän, mutta se ei riitä, että kernaasti tahtoo. Innostus ilman tarmoa ei riitä. Innostusta teillä on, Condy; tarvitsette ja teillä täytyy myöskin olla tarmoa. Teidän täytyy oppia kieltäytymään monesta hauskasta asiasta; teidän täytyy tehdä se ehdottomasti järkkymätön päätös, että te lähdette itään ja sitten vain purra hampaat yhteen ja panna päätös täytäntöön. Ooh, sanonpa sen teille, minä rakastan ja ihailen miestä, joka voi tehdä suuren päätöksen ja panna sen täytäntöön.»
Condy oli istunut ja katsellut häntä kun hän puhui, katsellut hänen säkenöiviä, mustanruskeita silmiään, hänen hehkuvia poskiaan ja pieniä käsiä, jotka puristautuivat pyöreiksi, vaaleanpunaisiksi nyrkeiksi.
»Se on suurenmoista, Blix», huudahti hän. »Te olette kelpo tyttö! Te voitte tehdä kuolleen eläväksi. Te olette niitä naisia, jotka luovat miehiä. Nainen, joka tukee miestä, sellainen te olette. Te saatte hänet kyllä ojasta ja viedyksi virran mukaan. On päivänselvää», jatkoi hän hetkisen kuluttua, »on päivänselvää, että minun pitäisi lähteä New Yorkiin. Mutta olettakaa nyt, että minä lähden sinne, Blix — mitä sitte? Minulla ei ole rahoja korkoja kasvamassa eikä myöskään rikasta tätiä. Ellen saisi jotakin tointa — ja tuskinpa sitä saisin ensimmäisinä 3—4 kuukautena — millä minä sillä aikaa eläisin? Mitä poloinen pieni lintu tekisi? Minä olen köyhä nuori mies, Bessemer, ja minulla on tapana syödä aina joskus toisinaan. Ei, ainoa mahdollisuuteni on, että joku aikakauslehti tai kustannusyhtiö tai kuka tahansa minut 'keksii' ja tekee minulle toisen tai toisen tarjouksen.»
»Niin, ja sittenhän teillä on Riemukustannusliike. Se on osoittanut mielenkiintoa teihin, Condy. Sitä teidän on pidettävä yllä ja toimittava niin, ettei se tule unohtumaan. Oletteko lähettänyt kustannusliikkeelle 'Kuoleman voiton'?»
Seuraavana aamuna istui Condy täysihoitolassa kahvin ja pehmeiksi keitettyjen munien ääressä ja tunsi olevansa niin kummallisen alakuloinen ja pettynyt tietämättä oikein miksi. Hän ei välittänyt mistään. Sanomalehti oli ikävä. Hänellä ei ollut hiventäkään halua työhön, ja miten lie ollut auringonkaan laita tänä aamuna? Toimistoon mennessään näki hän, ettei taivaalla ollut pilvenhattaraa, ja kuitenkin oli kaikki niin kerrassaan loistotonta. Hän istahti kirjoituspöytänsä ääreen ja tarttui työhönsä, mutta käsikirjoitusta siitä vain ei ottanut tullakseen. Urheilutoimittaja kiusasi häntä hassuilla sukkeluuksillaan. Hän saattoi aivan raivostua nähdessään selän miehestä, joka istui ja leikkeli sanomalehtiä. Juoksupoika oli personoitu vaatimus jumalanpilkkaamiseen. Condyssä ei ollut mitään elonvoimaa tänä aamuna, ei vauhtia, ei jälkeäkään hänen tavallisesta elämänilostaan. Ja sitä mukaa kuin tunnit kuluivat kävi hänen olonsa yhä pahemmaksi; aamiaisella klubissa ei ruoka maistunut miltään; myöskin tupakka oli menettänyt vetovoimansa.