Condy älysi pian, että hän täällä oli löytänyt jotakin sellaista, josta kirjailijat niin usein puhuvat, mutta jota he niin harvoin tapaavat ja jota he paremman nimen puutteessa sanovat »tyypiksi.»
Kapteeni Jack oli ollut kaikkialla ja nähnyt kaikellaista ja kokenut enimmäkseen kaikki mikä on kokemisen arvoista ja sen lisäksi vielä koko joukon sellaista, josta hänen mieluummin olisi pitänyt pysyä erillään. Mutta muutamissa asioissa oli kapteeni ilmeisesti aivan yhtä moraaliton kuin vastasyntynyt lapsi. Hänellä ei nähtävästi ollut hituistakaan omantunnonvaivoja siitä, että oli salakuljettanut kiinalaisia Canadasta rajan yli kolmenkymmenen dollarin maksusta hiuspiiskalta, jossa toimessa hänellä oli apulaisena maailmankuulun amerikalaisen teologin tuhlaajapoika. Kelvottomien kiväärien vienti Perun kapinallisille oli liikeasia, jota hänen täytyi valittaen muistella, mutta vain sentähden, että se rengas oli murtunut, joka jonkun aikaa oli antautunut sitä asiaa ajamaan. Erään vissin kuunarin yksityinen takavarikointi Callaosin satamassa oli juttu semmoisenaan, samalla kun merileijonannahkojen ryöstäminen kohnenkymmenentuhannen dollarin arvosta venäläiseltä kauppapaikalta Alaskassa pääasiallisesti sokeriputkirommin avulla — myöskin oli kiitettävä teko.
Hän oli syntynyt, kertoi hän, Winchesterissâ Englannissa ja — luvalla sanoen — kasvatettu hengellistä säätyä varten. Hän oli jonkun aikaa ollut kuoripoikana Winchesterin tuomiokirkossa, mutta sitten oli hän jo keskenkasvuisena poikana mennyt merille. Hän oli ollut veneenkuljettajana New Bedfordista kotoisin olevalla valaanpyytäjälaivalla, ja vain kuudentoista ikäisenä harppunoinut ensimmäisen valaansa. Hän oli ollut merirosvona Chilen puolella. Hän oli ollut jääluotsina eräässä pohjoisnavan puoleisessa pelastusretkikunnassa; hän oli harjoittanut hainpyyntiä Magdalena-lahdessa kiinalaisen miehistön kanssa, joka oli melkein murhaamaisillaan hänet; hän oli ollut syvänvedensukeltaja ja saanut rumpukalvonsa siinä työssä halki, niin että hän nyt saattoi tupruttaa tupakansavua korvistaan; hän oli joutunut haaksirikkoon Gilbert-saarilla, tapellut Etelä-Kalifornian saarien alku-asukkaiden kanssa; myynyt samppanjaa — joka oli valmistettu rintasokerista, kuohupulverista ja rusinamehusta — korealaisille, ollut ajurina Rannalla William Evert Gladstonen istuessa ajurinrattaissa. Mutta ennen muita hän muisteli ja kuvasi ilolla ja ylpeydellä sitä kertaa, jolloin hän oli neekerilaulajien impressariona, jolloin hän vuokratussa virkapuvussa uneksi Cunard-laivan ryöstämistä ja rumpumajurina marssi Sakramenton pääkatua torvensoittajiensa seuraamana.
»Seurueen primadonna», sanoi hän, »oli malmirumpua lyövä nainen. Me olimme juhlineet Storktonissa, ja sitten antoi hän minulle timanttinsa vietäväksi tamppiin. Minä tein työtä pyydettyä, mutta jäihän niitä vähän riippumaan sormienkin väliin, ja minä lähdin puikahtamaan San Franciscoon. Voittepa murskata kalloni, ellei hän tullut jälkeeni; tuo helkkarin gongongi tapasi minut eräänä kauniina päivänä aivan Basch-Streetilla olevan teatterin edustalla ja antoi minulle aika sivalluksen ratsuruoskallaan. Niin, ajatelkaas vain» — ja sitten hän hymyili, niinkuin se olisi ollut lystillisintä leikkiä maailmassa.»
»Mutta», uskalsi Blix kysyä, »eikö teistä nyt tunnu täällä hiukan ikävältä? Täällä on kai teistä hyvin yksinäistä. Luulisipa, että te tarvitsisitte täällä jonkun, joka pitäisi teille seuraa ja laittaisi teille ruokaa ja niin edes päin.»
Mutta Condy ei välittänyt Blixin diplomatiasta; hän ei ajatellut muuta kuin aiheita ja meni eteenpäin toista latua.
»Niin», sanoi hän, »myöskin minusta tuntuu, että täällä olisi jotenkin yksitoikkoista teille, joka olette tottunut niin työteliääseen elämään. Kuinka on pälkähtänyt päähänne antautua tähän toimeen?»
»Niin, katsokaahan», — kapteeni nojautui molemmat kädet housuntaskuissa pelastusveneen sileään, valkoiseen keulaan — »minä olen hiukan kallellani nykyään — olin joutunut jupakkaan Meksikossa, Libertadissa; ja siitä nousi sellainen äläkkä, niin että mielestäni asian täytyi saada rauhaa painuakseen ensin vähän unhotukseen. Sillä tavalla se kävi, näette.»
Condy ja Blix muistivat elämyksensä valaanpyytäjän perämiehen kanssa ja olivat heti pelkkänä korvana. Blix istuutui kirstulle, joka oli pohja pilviin päin käännettynä, kumartui eteenpäin kyynäspäät polvien varassa ja katseli herkeämättä kapteenia mielenkiinnosta ja odotuksesta loistavin silmin. Condy seisoi hänen vieressään ja poltteli savukkeen toisensa jälkeen, samalla kun hänen sormensa kapteenin kertoessa elivät jännityksestä ja tarkkuudesta. Kirjailija hänessä oli vallan valveilla.
Ja täällä, tällä syrjäisellä pelastusasemalla, jossa lahdelman lempeät laineet loiskuttivat rantaan niin lähellä, että he kuulivat joka loiskeen, ja jossa tuntui maalin- ja köyden- ja rannalla olevan päivän kuivaaman ruskolevänhajua, täällä kuuli nyt Blix ensimmäisen kerran kertomuksen »Viranomaisista huolimatta».