Ja kun hän suuteli vaimoaan, kierii tämä kätensä hänen kaulaansa ja sanoi: "Älä koskaan jätä minua, Curtis. Rakasta minua. Sinä olet minun ainoani maailmassa. Olet isä ja äitikin. Tiedän että rakastat minua, mutia väliin tuntuu. — Jos tietäisin että sinä et rakasta minua yli kaiken, niin tuntuu kuin en voisi sinua rakastaa, Curtis. Älä keskeytä, kuule. Sillä se on väärin, mutta minä olen vain nainen. Minä rakastan, mutta minä haluan olla rakastettu myös. Me naiset olemme sellaiset. Mene nyt toimiisi, älä myöhästy. Tuossa onkin Jarvis jo hevosineen. Hyvästi ja — minä odotan illalla."
Uskollisena lupaukselleen hän tulikin määräaikaan ja lakeija selitti, että rouva on taidesalissa. Tämä oli valmistanut hänelle pienen yllätyksen. Kaikki muut sähköt olivat himmeät, mutta yksi liekki oli kirkas ja se kohdistettiin Lauraa kohti, kun Jadwin astui sisään, ja siinä seisoi urkujen edessä Laura täydessä "Theodoran" puvussa.
"Mitä hittoja", sanoi Jadwin ovelle pysähtyen.
Laura juoksi häntä kohti ketjujen ja koristeiden helistessä.
"Halusin valmistaa sinulle yllätyksen", nauroi hän. "Enkö ole komea? Muistatko sen kohtauksen Justinianuksen aitiossa amfiteatterissa? Eikö ole vaimosi kaunis? Sano?"
"Well, oletpa sinä tyttö."
"Sano, että olen kaunis."
"Kaipa sinä sitten olet."
"Kaunein mitä olet nähnyt? — Minä tahtoisin, että olisin ruma, mutta sinä kuitenkin pitäisit minua kauneimpana. Enkö ole kaunein mitä sinä olet nähnyt."
"Kaunein mitä olen nähnyt", kertasi mies. "Mutta mitä nyt aiot? Miksi olet tuollaiseen asuun itsesi laittanut?"