"En tiedä, pisti päähäni. Olet nähnyt minut joka puvussani. Tänään haetin tämän, kun olit lähtenyt. Curtis, jos et olisi saanut minua niin rakastumaan, että rupesin vaimoksesi, olisi Laura Dearbornista tullut suuri näyttelijätär. Sen tunnen sormenpäissäni." Ja kohottaen päänsä niin, että kruunun helyt välkähtivät sanoi hän: "Minä olisin ollut komea. Et uskoisi? Kuule. Näin puhuu Athalia, vanhan testamentin kuningatar —"
"Odotas, mutta minä luulin, että sinä esität Theodoraa."
"Niin kyllä mutta ei se estä. Minä olen mitä tahdon. Kuule nyt. Tämä on Racinen 'Athaliasta'. Se on ranskaa, mutta minä panen sinut ymmärtämään". Ja hän lausui niin että Jadwin huudahti: "Suuri Jumala."
Laura iski kämmenensä yhteen: "Juuri niin sanoo Abnerkin."
"Abner?"
"Niin, siinä kappaleesta. Minä näyttelin niin, että sinä tunsit sen."
"Well", mutisi Jadwin päätään pudistaen. "Minulla on merkillinen vaimo."
"Kun sen ymmärrät, niin alat ymmärtää minua", sanoi Laura, koskaan ei Jadwin ollut häntä iloisempana nähnyt. Hänen eloisuutensa oli ihan hullaannuttava.
"Toivonpa", huusi Laura, "että olisin pukeutunut Carmeniksi ja tanssinut sinulle. Ja sinä olisit pannut urkusi soimaan. Mutta minullahan on puku ylhäällä. Odota! Pane urkuihin rulla. Ja ollaan iloiset tänä iltana", sanoi hän syleillen miestään. "Tämä on minun iltani ja minä olen niin hupsu."
Hän meni mutta palasi uskomattoman nopeasti puettuna Biset'in sisarentytöksi, punaruusu mustassa tukassaan ja kastanjetit käsissä. Jadwin alkoi boleron.