Askel askeleelta sai Landry avatuksi tietä, mutta he olivat vasta päässeet puoliväliin portaita kun hän sanoi: "Ei, nyt täytyy minun mennä, Tässä on korttini, näytä sitä vahtimestarille."

"Mene pian. Älä minun takiani viivy. Kun loppuu, käy minua katsomassa.
Odotan."

Landry lähti, raivasi tiensä läpi väkijoukon, heilautti hattuaan ja katosi. Kului neljännestunti ja Page ei ollut päässyt askeltakaan. Hän näki jo parvekkeen takaistuimet, mutta nekin olivat täynnä. Väkijoukon keskellä kuuli hän keskustelun paloja. Iso, valkohattuinen mies sanoi: "Onpa hän niitä ravistellut. Voitti hän tai hävisi, hyvin on tapellut." Nuori mies nyökkäsi myöntymystä ja toinen jatkoi: "Aika poika se Jadwin." — "Tänään yrittävät häntä kaataa taas." — "Kyllä kai. Mutta hän näyttää." — "Saammeko nähdä hänet?" — "Emme, ei ne suuret tule itse syvänteeseen."

Toisella puolen keskusteli kaksi naista: "Jadwin teki sisarestani rikkaan. Hän osti vähän vehnää, noin vain huvikseen ja piti niin kauan, että Jadwin kohotti hinnan nelikertaiseksi. Nyt hänellä on hieno talo ja poika matkustaa Europaan taidetta tutkimaan. Vuosi sitten oli heillä vain hänen miehensä palkka." — "Asialla on toinenkin puoli. Jos Jadwin romahtaa tänään, niin — enpä tiedä miten Filipin käy."

Ja vielä yhdestä ryhmästä kuuli hän lauseita: "Jos Gretry-Conmerse menee, niin menee Burbank mukana ja Keokukin pankki myös." — "Kyllä Jadwin selviää." — "Toivonpa totisesti. Mutta kuinka sinä pääsit irti?" — "Sanoppas se. Kyllä aikaa kuluu, ennen kuin minä vehnää ostan. Olin niitä hupsuja, jotka luottivat siihen, että Crookes se itse Äijä on, ja yhdyin hänen häntäänsä. Kyllä kai. Jadwin nylki selästäni kakstoista tuhatta. Mutta emmekö me pääsekään — hoh — gongongi! Nyt ne alkoivat. Oletkos tuollaista ääntä kuullut? Kun pääsisi näkemään."

Äkkiä kuului huutoja ja naisten kiljahduksia joukosta. "Älkää tunkeko niin." — "Takasin, takasin." — "Ei pääse, sieltä tuntevat." — "Eräs nainen pyörtyy. Eikö täällä ole poliisia?" — "Kuulkaa, hinta laski jo kolme senttiä.." — "Kun vaan Jadwin kestäisi." — "Kestää kyllä." — "Tuskin vaan."

Vihdoin tuli poliiseja. Ne avasivat tiensä ja huusivat: "Tyhjentäkää portaat! Paikat ovat täydet." Page, joka oli päässyt jo miltei yläpäähän, keksi hädissään pienen petoksen. Liehuttaen Landryn korttia huusi hän: "Minulla on lippu. Olkaa hyvä, päästäkää." — "Antakaa tietä, hänellä on kortti", sanoi muuan vahtimestari ja niin Page pääsi ylös. Vahtimestari oli saanut säilytetyksi hänen paikkansa. Se oli aivan kaiteen ääressä. Saattaessaan häntä huusi 'mies hänen korvaansa metelin takia tuskin kuuluvat sanat: "Täältä näette hyvin. Olette herra Jadwinin käly. Hurja päivä, neiti. Herra Jadwin pitää vielä puolensa."

Page istuutui paikalleen ja katseli alas syvänteeseen.

Landry oli hänestä päästyään juossut kiiruimman kautta Gretryn toimistoon. Hänen kymmenkunta toveriaan olivat jo siellä. Jadwinia ei näkynyt. Gretry tuli kalpeana.

"Mitkä ovat ohjeet?"