Jadwinin mainitsema tapaus oli pörssitarinain säilyttämä miljoneeri Harguksen tempaus, jonka tautta hän osti koko syyskuun vehnän ja monisti omaisuutensa kolminkertaiseksi, sekä menetti sen seuraavana vuonna joidenkin liittolaistensa juonen kautta. Hän oli kohottanut vehnän kahteen dollariin ja ollut aikansa kaikkivaltias. Sen jälkeen oli kauppoja arvioitu siihen verraten. Keinottelijat sanoivat: "Miltei yhtä onneton kuin Harguksen juttu". "Aivan kuin Harguksen häviö". "Suuri kuin Harguksen kaappaus".
"Jo siitä on kaksikymmentä", jatkoi Jadwin. "Jos Hargus eläisi, niin ihmettelisipä hän nykyisiä liiketapoja. Kaksikymmentä vuotta. Me vanhenemme, Sam."
"Luulenpa että näit itsensä Harguksen siellä", vastasi välittäjä. "Hän ei ole kuollut, vanha savupiippuhattuinen, rasvatakkinen mies. Se on Hargus."
"Mitä? Sama Hargus?"
"Sama tietenkin. Hän on täällä joka päivä. Saa konttoristeilta dollarin silloin tällöin."
"Ettäkö tuo raunio olisi Hargus. En halua ajatella sitä enää." Ja
Jadwin istui hetkisen sanattomana.
"Niinpä niin", mutisi välittäjä jurosti, "Se oli Hargus."
Seurasi hetken vaitiolo, jonka jälkeen Gretry huudahti reippaasti: "Halusin näyttää sinulle tätä." Ja hän jatkoi hiljentäen ääntään: "Tiedäthän, että minulla on kirjeenvaihtaja Pariisissa, parikin — kaikilla meillä on. Mutta minulla on ollut salainen lisämies jo puolen vuotta. Sinulle voi sanoa, että hän on Yhdysvaltain lähetystön virassa. Ja hän lähettää silloin tällöin tietoja, joiden hinnalla voisin kustantaa huvijahdin itselleni. Mutta ne ovatkin parasta lajia. Sain juuri tärkeitä sanomia."
Ja ottaen esille paperin luki hän: "Utica — pääkortteeri — muutos — oleellinen — kuukauden kuluessa", joka merkitsee — ja hän ojensi toisen lapun — — "Kuukauden kuluessa tulee Ranskan kamarissa tehtäväksi ehdotus korkean tuontitullin säätämisestä ulkomaiselle viljalle."
"Ymmärrätkö?" kysäsi hän ottaessaan paperin takaisin ja polttaessaan sen sylkyastian yllä.