Sitä ennen hän kertoi asian sisarelleen. Pagen kirjottaessa päiväkirjaansa hän tuli tämän huoneeseen, istahti lattialle ja alkoi koetella hansikkaitaan.
"Oletko joskus surullinen syytä tietämättä?" kysyi Page.
"En, kyllä minä aina tiedän syyn."
"Mutta minä en tiedä. Viime yölläkin nousin vuoteeltani ja istuin akkunan ääressä pitkän aikaa. Kaikki oli niin kaunista mutta minun teki mieli itkeä. Väliin haluaisin kuolla."
"Ei se ole terveellistä nuorelle tytölle."
"Luuletko että minä koskaan menen naimisiin?"
"Mikset menisi kultaseni."
"Minä ajattelen, että minun olisi mentävä nunnaksi."
"Kun löydät miehen, joka sinua rakastaa ja jota sinä ihailet ja kunnioitat — rakastat. Mitäs sanot, lapsukainen, jos siskosi jonain päivänä tässä menisi naimisiin?"
Page käännähti tuolillaan huudahtaen: "Laura, Laura, kerro minulle.
Kuka? Minä olen epäillyt —."