"Mutta lopetathan sinä tämän keinottelun? Mitä hyötyä siitä on?
Olemmehan niin rikkaat, ettemme voi rahaamme kuluttaa. Miksi lisää?"
"Ei se ole raha, vaan se jännitys — —"
"Siinäpä se. Jännitys! Se muuttaa sinut. Olet jo usein niin hermostunut ettet kuule kun sinulle puhun. Mielessäsi on vain vehnä, vehnä, vehnä. Kuinka sitä vihaan ja pelkään."
"Se ratkaisee. En tahdo tehdä sinua onnettomaksi minuutiksikaan mailman kaikesta vehnästä."
"Ja lopetat keinottelun?"
"Niin, katsos, enhän minä pääse heti pois, mutta niin pian kun tilaisuus tulee. Mutta se ei saa olla meidän välillämme. Milloinkas me viimeksi luimmekaan yhdessä?"
"Ei sitten kun maalta tulimme."
"Niin on, hitto vieköön. Täytyy päästä irti. Mutta et usko kuinka se vehnäkauppa innostaa. Ja mitä olisi minun tehtävä? Mitä tekisimme me, jotka jo olemme rahakassamme koonneet? Täytyyhän jotain toimia. Minä en viitsi maleksia klubeissa enkä harrasta kilpa-ajoja enkä viattomain kettujen kuoliaaksi ratsastusta. Pörssi on ainoa kunnon peli. Mutta olen mennyt siinä pitkälle ja lupaan lopettaa. Mutta se on hienoa huvia. Kun osaat laskea paremmin ja nähdä kauemmaksi kuin toiset ja kun sitten juuri niin käy kuin olet laskenut, niin arvaatko —— —"
"Mutta ethän sinä puhu siitä minulle. En tiedä mitään asioistasi. Kuulen Courtilta ja Gretryltä vähän, mutta en koskaan sinulta. Etkö luota minuun? Etkö halua minun elävän mukanasi joka kohdassa? Kuule mitä teet nyt?"
"Kyllähän minä puhuisinkin. Et tietenkään saa puhua kellekään näistä asioista."