"Kolme päivää sitten ja aivan salavihkaa. Ei kukaan tiedä. Tulin suoraan Toscanasta. Puistoista ja marmoripilaristoista."
"Tänne Chicagon talveen."
"Tuntui kuin tarvitsisi tämän kaupungin karheutta taas. Hyvää sekin on. No miten voi miehenne? Kuulin hänestä New Yorkissa. Ja Page, se juhlallinen posIiini-Minerva?"
"Hänestä on tullut nuori nainen."
"Entäs se Landry Court, joka oli aina kuin olisi tukkansa juuri leikattu, ja täti ja Cresslerit?"
"Hyvin vaan. Cresslerit tulevat iloisiksi kuullessaan teidän palanneen."
"Entä te itse, rouva Jadwin? Mutta tehän näytätte niin onnelliselta, ettei tarvitse kysyä."
"Ja herra Corthell näyttää myös iloiselta ja onnelliselta."
"Herra Corthell on iloinen ja — siedettävän — onnellinen. Hän on menettänyt joitakin kuvitelmia, mutta säilyttänyt sen verran, että niiden varassa voi vanheta."
"Eipä luulisi menettävän kuvitelmiaan Toscanan puistoissa."