Tyttö tuli ja laski vesikannun pesupöydälle. Sitten hän katsoi ympärilleen, ennenkuin lähti. — Ragnar näki, ettei tyttö viivytellyt hänen tähtensä. Nyt oli jotain kiusallista mukana.
— No tule nyt toivottamaan hyvää huomenta, olenhan äsken noussut. Ja kertomaan kuinka sinulta on yö mennyt.
Samalla Ragnar siirrähti sohvalla niinkuin olisi tilaa tehnyt. Ei sujunut, tyttö meni. Ragnar ehti eteen, otti tyttöä käsivarsista ja hymyili semmoista hymyä, joka jokaista naista luonnostaan ilettää; sillä sellainen hymy tulee mieheltä aina silloin, kun olisi aihetta johonkin aivan muuhun kuin hymyyn ja laihaan leikinlaskuun.
Ragnar sai tytön viereensä sohvalle, mutta hän tunsi alusta alkaen, että siinä oli nyt aivan toinen olento kuin tähän asti. Tämän vastustelu oli toista lajia: se ei hurmannut, vaan vieroitti. Se pyrki todella pois ja oli ennen pitkää pääseväkin. Ainoa, mikä Ragnaria tyydytti, oli se tietoisuus, että pitkä häiriintymätön yö joka tapauksessa oli edessä.
Sanoipa Ragnar nyt mitä sanoja hyvänsä, kaikki ne olivat tehottomia jo ennen kuin tulivat äännetyiksi. "Onko sinulla kiirettä?" — "Joko sinun täytyy mennä?" — "Ole nyt minun kanssani." — "Otatkos viiniä?"
Ei vastausta mihinkään, vain kiusaantunutta oloa ja pyrkimystä pois.
Tytön mentyä oli Ragnarin olo jossain suhteessa entisellään. Hän nimittäin oleskeli huoneessaan ja tarkkaili korvallaan ja arvelullaan, mitä kyökissä tapahtui. Hän katsoi kelloa ja maistoi pullosta. Oli hauska olla muutenkin. Tyttö kumminkin oli siellä kyökissä.
Taaskin siirrytään illasta yöhön — viimeiseen yöhön. Rehtorivainaan huvilassa ei nukuta tänäkään yönä.
Samaan tapaan kuin illalla äitinsä tuloa, odottaa Ragnar nyt uutta lähtöään alakertaan, pitkittäen aikaa tunnista tuntiin, että yö oikein vakiintuisi ja tyttö ehkä asettuisi makuulle. Hän maistelee pullon vähiin päin ja kokee viinin vaikutuksen tutumpana. Tietenkään ei tyttö tule tänne ylös, vaan asettuu omaan sänkyynsä. Viini kiertää suonissa ja nousee aivoihin muuttaen sakeat mielikuvat selviöiksi.
Kello oli vähän yli kahdentoista, kun Ragnar vihdoin meni kyökkiin, vakaana ja rohkeana niinkuin mies yön hetkinä ainakin menee naisensa luo. Kyökissä eivät asiat olleet lainkaan niin kuin hän oli odottanut. Tyttö kyllä ilmeisestikin oli häntä odottanut, sillä hän istui valveilla ja lampussa paloi tuli. Ragnar sammutti sen ensi työkseen. Silloin tyttö nousi ja meni kuutamoisen ikkunan luo seisomaan kasvot ulospäin. Kun Ragnar meni siihen häntä hivelemään, puuskahti tytöltä itku ja hän työnsi raivostuneella liikkeellä tungettelijan menemään.