Talvi eteni joulua kohden ja työmaan olot vakiintuivat. Suurin osa miehistä asui edelleen uudessa pirtissä, jota kirkonlasiensa vuoksi oli ruvettu kutsumaan Temppeliksi. Iltaisin siellä pelattiin korttia ja pidettiin muutenkin aika humua. Joskus siellä kävi kaupustelijoita ja kerrottiin jo käyneen tyttöjäkin. Jussi asui vanhassa pirtissä ikämiesten kanssa. Häntä vaivasi yhäti jokin nimetön avuttomuus. Toivolan Miina säilytti alussa omaksumansa ärtyisän tavan kaikkiakin miehiä kohtaan, mutta Jussia hän tuntui suorastaan vihaavan. Jussi oli Iisakin parina kaatamassa, Iisakki otti heidän yhteisen viikkotilinsä ja kahdesta ensimmäisestä tilistä ei Jussi nähnyt penniäkään. Hän oli Toivolan ruuissa, mutta sanallakaan ei oltu sovittu maksusta. Hän ymmärsi ansaitsevansa saman kuin Iisakkikin ja Iisakilla oli rahaa hyvästi, samoin Kustaalla, joka oli hevosmiehenä. Jussi yritti kerran ihmetellä tätä asiaa Kustaalle.
— Iikka on voittanut korttipelissä, sanoi Kustaa asiantuntijan äänellä. Kustaakin oli alun pitäin asettunut Jussiin nähden jonkinlaisen kylmän ylemmyyden kannalle. Siitä Tuorilan pitoyöstäkään ei ollut tietävinään, ja kun Jussi niinkuin siihen yhteiseen viitaten tässä nykyisessä sähinässä yritti häntä lähennellä, niin muuttui hän tylyksi. Nytkin kun Jussi valitti rahattomuuttaan, sanoi Kustaa:
— Mitäs sinä rahalla teet? Ja äiti ottaa kanssa siitä kun sinä olit meillä niin kauan.
— Niin mutta teidän saatiin isännältä kakskymmentä markkaa, sanoo
Jussi hiukan kiihtyen.
Siihen pamauttaa Kustaa käsittämättömän raa'asti:
— Mitä sinä mökötät!
On niinkuin koko työmaa miehineen päällikköineen olisi Kustaan takana ja Jussi vallan yksin, juuri selkäänsä saamaisillaan.
Päällikkö on leikkisä mies, nimestään alkaen. Tuskin on kuultu hänen milloinkaan sanovan mitään suoraan ja vakavasti. Mutta tämä piirre on hänellä vain verho, johon on kätkettynä muita ominaisuuksia, semmoisia vähemmän näkyviä, joita ei ole ainoallakaan hänen alaisellaan. Ei osaa sanoa mitä se on — se on vain sitä, että hän on päällikkö ja toiset ovat miehiä. Miehet ovat hänen kanssaan kylläkin läheisiä, mutta jos he ryhtyisivät tutkimaan, kuka on läheisin, niin eivät he siitä pääsisi selville. He luultavasti huomaisivat ettei sittenkään kukaan ole häntä lähellä.
Kaikkein läheisin luulee olevansa Toivolan Miina; hän on Keinosen kanssa sakeimmat sutkaukset vaihtanut. Keinonen tietää hyvin Miinan metkut ja Miina luulee tietävänsä Keinosen metkut. Mutta on eräs metku, jota Miina harjoittaa ikäänkuin Keinoselta salaa ja se vivahtaa siltä kuin hän luulisi pystyvänsä Keinosta paremmaksi. Ja semmoiset luulot Keinonen sievästi aikanansa hälventää.
Jossain tilaisuudessa Keinonen siis huomaa, ettei Jussilla ole rahaa, vaikka tili on maksettu aivan äsken eikä Jussi ole voinut mihinkään tuhlata.