Jussi lähestyi ovea, mutta pysähtyi taas, kun toiset tukkivat aukon. Nuorten soturien ilmeet olivat semmoiset kuin he olisivat olleet käsittelemässä jotain saastaista eläintä.
— No ettekö kuule, tulkaa ulos.
Jussi tulee, pää vapisten ja silmät aivan pyöreinä. Pirjola sanoo, vieraitten vuoksi tutunomaisella äänellä:
— Lähdetääs nyt Janne vaan esikuntaan, vaikken minä senpuolesta yhtään takaa kuinka siellä käy.
Matkalla kysyy toinen vieraista:
— Olikos se te kun murhasitte herra Palmunoksan?
— En, minä en ole ollu', vaikka tähän ammuttaisiin, en … missää' tekemisissä… Juha niistää nenäänsä.
— No missäs teidän kivääri on?
— Se on kyllä siellä … mutten minä siinä ollu'.
— Saatte sitten lähemmin selvitellä esikunnassa.