— Ek-sinä helvetin lehmä lakkaa, huutaa Penjami ja kääntyy kiihkeästi Maijaan päin. Silloin Jussi hyppää muurin otsalta alas, niin että kantapäät ilkeästi särähtävät ja suutaan hieroen livahtaa pihamaalle. Ehtoo-hämy alkaa. Portista tulee kupparin Taavetti tuohinen pönttö kainalossa ja suu likinäköisen miehen kipristyksessä.
— Onko isäs kotona? kähisee Taavetti.
Jussi ei vastaa. Taavetin tajuntaan painuu pikku Jussin kuva häijynä kakarana. Taavetti vie Nikkilän äijälle tupakkia, kun sen omat vei halla.
Vähän päästä pikku Jussikin nuhjautuu arkaillen pirttiin.
— Kyllä sullakin on hyvä ämmä, toimittaa Penjami, avattu tupakkipönttö polvien välissä. — Minä tie'n sun ämmäs paremmin kun sinä itte tietkään, häh.
— Kyllä kai teitillä niitä tietämisiä on, kihittää Taavetti. — Mutta tietääkös isäntä, millä tuleva talvi eletään?
— En minä huoli siitä, mutta sun ämmästäs. Olek-sinä koskaan antanu' sitä oikein selkään, häh?
Maijakin käy taas pirtissä. Penjami vilkaisee Maijaan ja huomaa samassa myös Jussin.
— Äh, onko se klooti täällä vielä, minä annan tupakkia. — Äänessä on nyt kumminkin hyväntahtoinen sävy, minkä vuoksi Jussi vain vähän siirtyy ovea kohti. Maija menee taas ulos pirtistä ja paiskaa oven.
— Mitä? Kyllä minä — tuoksahtaa Penjami ja nousee. Hän ei kumminkaan lähde perässä, vaan painuu hiljakseen äkeän näköisenä takaisin penkille.