MAAN TASALTA
Vaatimattomia tarinoita
Kirj.
F. E. SILLANPÄÄ
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1924.
SISÄLLYS:
Vasikka ja lammas
Juhannusvieraat
Kanttorin lehmänhaku
Ohjelmaa
Erään talollisen jouluaatto
Vapauden tiellä
Paluu
Aatteen mies
Vaiheessa
Vanha valtias
Erään isän kuolema
Muuan mies
Myllynkivet
Talvinen turtumus
Mosaiikkia
VASIKKA JA LAMMAS
Pitkin kesää oli silmämme silloin tällöin pysähtynyt herttaiseen näkyyn: päivänpuoleinen karu mäenlape, jonka kupeella hääri suloisessa sovussa ruskea vasikka, valkoinen lammas ja kolme lasta. Yksi lapsista oli meidän esikoisemme, kaksi oli mökinlesken, kuten vasikka ja lammaskin. Nuo viisi elävää olentoa olivat kesän kuluessa tulleet erottamattomiksi. Poudalla pyrki uni ja ruoka unohtumaan ryhmän kaksijalkaisilta kokonaan; tästä johtuvat kyyneleet eivät olleet varsin harvinaisia. Nelijalkaiset sen sijaan hyötyivät kumppanuudesta melkoisesti. Ne saivat rauhassa maata ja märehtiä päivälläkin; märepala, joka vasikan kurkkua pitkin määräaikaisesti liukui suuhun, se oli ikuinen ihme. Päiväin kuluessa saivat ne lukemattomia leivän palasia alkaen kovasta reikäleivästä hienoihin kaakkuihin asti, joiden irtiottamisessa havaitsimme perillisessämme huomattavia viehättämis- ja taivuttamiskyvyn merkkejä.
Me, kuten sanottu, nautimme tuosta näystä. Se oli lapselle terveellistä ja vaaratonta. Sen lisäksi kiintymys kotieläimiin, noihin meidän vähempiosaisiin tovereihimme, ei suinkaan voinut vaikuttaa epäedullisesti hänen orastavaan luonteeseensa, jonka tietysti toivoimme kehittyvän itseämme jalommaksi. Joskus muistelimme oman lapsuutemme, omien kotimäkiemme huolettomia päiviä, silloisten vasikkain, kanojen ja lammasten parissa.