Minulle on nyt kallis se pieni sarka, jonka seitsemänkymmeninen köyhtynyt isäni äsken on suurella hartaudella, joskus polvilleen kompastuen, luonteensa mukaan muovaillut; minä kadun, jos olen semmoisesta joskus toisin puhunut. Voi sattua että saan vielä kiittää, jos on rakkaudellani semmoinenkaan esine häiritsemättömänä. Minä kuulun taikauskoiseen kansaan, minä pelkään toivorikkautta.