Emma. Ensikerran unohdit ottaa sen mukaasi. Minä haen sen (menee oikealle).
Henrikson (itsekseen). Jospa olisin kadottanut sen yöllä!
Heinonen. Näetkös, Loviisa, siinä on onnellinen avioliitto!
Loviisa. Juuri niin! Mies, joka työskentelee yökaudet…
Heinonen. Ja vaimo, joka tahtoo tietää, paljonko kello on.
Emma (tulee takaisin). Ei kello ole siellä.
Henrikson. Eikö? — (Itsekseen.) Perhana!
Emma. Ei kai se ole varastettukaan?
Henrikson. Kuinka voit sellaista luulla?… Nyt muistankin … minä lainasin sen eilen … muistaakseni sinulle, veli Heinonen…
Heinonen. Minulleko?