v. 2
Suusani oli ilo Ruumisa raittius. Sjelusa asui sulo Ja hywän halaus; Kaikki remusat pojat Koht olit weljeni, Sisaren nuoret nejot Ja ämmät äitini.
v. 3.
Minä muistan kedot myöskin Joit muinon miteltijn; Joisa minä leikit laskin Ja mjeheks kijteltijn; Ne monet pila-menot Kaunijlla kesillä, Hatuisa pjenet perhot Ja punan poskilta.
v. 4.
Juonisa kawaloisa Ej mennyt mjeleni, Kaikisa kumpaneisa Näin jalot weljeni; Ej pitkä tora tjetty Ej sydän salattu, Kuin korwa puusti lyöty Nijn wiha waikettu.
v. 5.
En säätyin eroitusta Nähnyt näin' päiwinä, Herroja halwemmista Ej eroitettuna; Keskellä ilo-leikin Se, meistä poijsta Kuin kauwimmaks' löi kopin Mainioin mjehistä.
v. 6.
Totuudell tuomittihin Wiat ja ansiot, Oikeudell arwattihin Nopainkin nakannot; Sen köyhän kerjäläisen Woitollen rjemuittijn Jos kumo kuningaisen Kuin Herrald siwuttijn.