v. 7.
Willen täyty mennä koti maalta Ej Näkki enään weisaile; Wain jos sydän huokaa huolten alta Se kuin unessa kuwaile: Sanoo siwiä Soittojen keskellä Muistas Näkkiä Näin lauloi lehellä: Jos onnee aiwot nautita, Nijn weisun Kallis arwo käsitä.
v. 8.
Willen majassa jo majailewat Lapset lystit ja iloiset Kanteletta Isäns kuuntelewat Kuin laulut soittaa suloset — Weisun Jumala, Siell näyttää asuwan, Pyhäll uskolla Lapsellen lausuwan: Jos onnee aiwot nautita, Nijn weisun Kallis arwo käsitä.
C.S.
N:o 10.
Poikaiset.
Ruottista Suomennettu.
v. 1.
Minä muistan ajan muinan Ja sen kuin ejläisen, Kuin rauha täytti rinnan Ja ilo askelen; Ej Synti Saanut sia Ejk murhe minusa, Waan läksy luettua Menoni mjelusa.