Joulukolehti köyhille lapsille.
Apuas nuot köyhät pienet vartoo; auta, ken vain lienet: Palkita sua ei voi nuot; taivaassa saat palkan vasta joka vesipisarasta, jonka pienimmille suot.
Heillä on niin niukka leipä.
Kylmä vaivaa: puita eipä,
mistä tulta tekisi.
Olkoon ropo varakasten
noiden köyhäin, kurjain lasten
lohdun evankeliumi.
Jouluna ol' ilman majaa seimessä vain Vapahtaja, köyhä, heikko, turvaton. Vaan yön pimeässä jalo loisti taivaan jouluvalo, kirkkaudesta verraton.
Hädän majaan anna tulla toivon valo: avain sulla epätoivon kahleen on. Näin et tunnon rauhaa tuhlaa, oikein vietät joulujuhlaa. Muutoin on se arvoton.
Kierto (Convolvulus).
Sä ihmiselon kuva olet mulle, kun illoin, aamuin sua tervehdin, kehoitus kiitokseen, kun mullekin on Luoja suonut samaa, mitä sulle. Saat kukkia sä aina aamusin; ne illoin kuihtuvat, ah! ennenkin, loistaissaan päivää vastaan purppurassa, ne vaaleten jo ovat muuttumassa.
Valittaisinko peilissäsi, että iloni, eilen uusi, tänään on jo kuihtunut kuin kukkas eloton? En; vaikka mun myös odotus se pettää, ett' umpus aukee aina aamusin, niin nukun siihen toivoon iltasin, ett' uusi päivä riemua taas suopi, vaikk' omat surut, vaivatkin se tuopi.
Sun varttas sauvas tukeepi ja kantaa, se siihen tarttuin kiertyy, kasvaakin. Ah, jos mä tomusta niin nousisin, tarttuisin tukeen, minkä usko antaa! Ah, sieluni jos laillas saada vois, ennenkuin täältä hivun, kuihdun pois, taivaasta säteilevän elon jalon, kuin värin kukilles suo säteet valon!
Laakson lilja.